Wednesday, January 11, 2017

Kolme pulppuavaa sisarusta

Jos mututuntumalla voi mitään päätellä, on San Diegossa satanut viimeisen kuukauden aikana enemmän kuin koko viime talvena yhteensä - toissa talvesta nyt puhumattakaan. Jokainen pisara on tervetullut ja ero entiseen alkaa vihdoinkin olemaan myös ihan silmin havaittavissa.

Sateiden ja synttäreideni innoittamana halusin vihdoinkin valloittaa Three Sisters Waterfalls- haikin. Haikki on ollut jo pidempäänkin bucket listallani, mutta jäänyt ajan ja veden puutteen vuoksi aina siihen kuuluisaan sitten joskus  -lokeroon. Nyt kaikki osaset loksahtivat vihdoinkin kohdilleen ja oli aika testata, millainen on San Diegon vaativin haikki.


Trail head oli helppo löytää, sillä se löytyy ihan suoraan Google Mapsista. Ajomatka meiltä kotoa oli 51 mailia, mutta noin puolet tieosuuksista olivat sen verran serpentiinisiä, että matkaan meni n.1h 15min.

Polun alku oli helppokulkuista hiekkatietä alamäkeen eikä koko haikki ollut juuri neljää mailia pidempi. Kokonaisuutena reitti ansaitsi kuitenkin ehdottomasti tittelinsä San Diegon haastavimpana. Ei se pituus, mutta se maasto...  Reitin verralta ei löytynyt kovinkaan paljoa tasaista ja monet nousut olivat 45-60 asteen luokkaa. Kipuamisen ja laskeutumisen apuna käytettiin ajoittain köysiä ja välillä meininki meni ihan totaaliseksi boulderoinniksi.


Suosittelen lämpimästi pistämään jalkaan ihan oikeat vaelluskengät ja varaamaan pari litraa vettä per naama. Haikki saattaa onnistua hyvinkin myös lenkkareilla, mutta meno oli taatusti huomattavasti kivempaa, nopeampaa ja huolettomampaa kunnolla pitävillä popoilla.


Vauhtia säätelemällä haikki sopii kaikille suht hyväkuntoisille, mutta kannattaa varautua hikoilemaan ja ylittämään mahdolliset korkean paikan ja liukastumisen pelot. Suosittelen myöskin pitämään mielessä, että paluumatkasta suurin osa on ylämäkeä. Me otimme haikin treenin kannalta ja pidimme yllä hyvää vauhtia. Vedimme koko haikin vajaassa kolmessa tunnissa sisältäen pari eksymistä, muutaman valokuvan ja vesiputouksen huipulla pitämämme pienen tauon. Olimme perille päästyämme aivan puhki, kevyesti naarmuilla ja itseemme hyvin tyytyväisiä.


Tämä reitti kannattaa haikata kovien sateiden jälkeen ja mahdollisimman viileällä ilmalla. Sunnuntaina lämpötila kohosi 75/24 asteeseen, mikä oli suorassa auringonpaahteessa enemmän kuin tarpeeksi. Edelliset sateet saimme viime viikon torstaina ja sitä ennen lauantaina, mikä oli selkeästikin tarpeeksi pitämään putoukset iloisen voimakkaina.


Huippuhauska ja kaunis haikki seikkailun nälkää tyydyttämään. Sisäinen apinani on päässyt valloilleen.



3 comments:

  1. Nyt taytyy kylla kysya etta oliko teilla nama koydet sun muut (retkeilyvaatteita huomioimatta) mukana? :D Muutama kaveri on ollut haikkaamassa tuolla, siis ihan sellasetkin ketka ei kovin paljon harrasta tata, ja on aina kiinnostanut kayda, mutta nyt kylla vahan alkaa mietityttaa :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nuo köydet löytyy sieltä valmiina eikä niihin tarvitse kiinnitellä mitään klipsejä. Muutamista kohdista olisi ollut kyllä melkein mahdoton mennä ilman niitä. Vaelluskengät meillä on ennestään ja niitä suosittelen oikeasti lämpimästi, vaikka monilla tyypeillä olikin vaan lenkkarit. Boulderointia tuli harrastettua lähinnä siellä putuksella, mutta näkymät on kauniit sieltä alempaakin, jos ei halua huipulle kiivetä. Me myöskin eksyttiin pääreitiltä pari kertaa ja päädyttiin sen takia kiipeilemään vähän enemmän (mikä ei haitannut meitä yhtään). Käy ihmeessä katsastamassa! Varaa vaan tarpeeksi vettä mukaan ja säätele vauhtia. Sisulla sitä aina selviää!

      Delete
    2. Nyt huomasinki etta siella oli koydet jo valmiina! Nayttaa kylla hauskalta!

      Delete