Comic Con hulluutta

Tähän aikaan vuodesta San Diegon menovinkkilistoilta löytyy yleensä kolmenlaisia vaihtoehtoja:

1. Mitä nähdä Comic Conissa
2. Mitä nähdä Comic Con alueen ulkopuolella, jos (eli kun) et onnistunut saamaan lippua sekunnissa loppuun myytyyn tapahtumaan
3. Mitä tehdä, jos haluat pysyä kaukana Comic Con hulluudesta ja ihmisryysiksistä

Edellisinä vuosina olemme eläneet elämäämme tuon kolmosvaihtoehdon mukaan, mutta tänä vuonna päätimme tsekata, miltä Comic Con näyttää messukeskuksen ulkopuolelta.

Aloitimme keskiviikkona varovaisesti Hop Con -tapahtumalla, joka kuulosti paperilla loistavalta: Stone Breweryn olutmaistiaisia ja harvinaisuuksia, hyvää ruokaa, pelejä ja pari julkkista (Wil Wheaton sekä Aisha N. Tyler).

Valitettavasti tapahtuma ei ollut ihan niin loistava kuin mitä odotimme ja toivoimme, sillä tapahtuma oli paisunut liian isoksi ja suurin osa illasta tuli vietettyä pitkissä ja kiemurtelevissa jonoissa. Olut ja ruoka oli kyllä hyvää, mutta pelit jäivät tällä kertaa pelaamatta.

Lauantaina meille sitten selvisi se, mitä osasimmekin jo aavistella: Comic Conissa jokaikinen tapahtuma tarkoittaa jonossa istuskelua ja seisoskelua. Joihinkin tapahtumiin saisi jonottaa koko päivän ja yönkin yli, toisiin riitti tunti tai pari. Tekemistä ja nähtävää toki riitti, mutta tällaisten einiinkovintosifanien jonotusinto ei riittänyt pitkiin odotusaikoihin paahtavassa auringonpaisteessa.

Päivän parasta antia oli ihmis-/ asu- / julkkisbongailu, virtuaalitodellisuuslasien kokeilu, pari taidenäyttelyä sekä Adult Swim networkin "tivolipelit". Näilläkin viihdykkeillä sai helposti kulutettua yhden päivän ja parit jalat aivan loppuun.

Olen edelleenkin sitä mieltä, että Comic Con on San Diegossa asuville kokemisen arvoinen, mutta minulle taisi riittää tämä yksi kerta. Vaikka ihmisistä noin ylipäänsä tykkäänkin, oli heitä (meitä) lauantaina liikkeellä noin miljoona liikaa. Mutta hei, bucket listalla taas yksi rasti lisää.