Heräsin eilen ennen aurinkoa. Kello soi 4:15 eikä torkkua voinut painaa. Phillin piti olla lentokentällä viimeistään 4:45 ja minä lupauduin tietysti kuskiksi. Ulkona oli säkkipimeää kun lähdimme, säkkipimeää kun saavuimme kentälle ja säkkipimeää myös siinä vaiheessa kun palasin kotiin.
Minua ei kuitenkaan nukuttanut ja töissäkin piti olla vasta kahdeksalta. Päätin siis käyttää ajan hyödyksi ja treenata. Aloitin treenini autotallissa potkunyrkkeillen ja kun alkoi näyttämään siltä, että aurinko saattaa sittenkin nousta tänäänkin, lähdin tekemään vielä pienen juoksulenkin.
Ja Kylläpä kannatti. Maisemat näyttivät tänään hieman ennen kuutta tältä:
Pacific Beachin lenkkeilymaastoja on paha päihittää. Kun juoksee meidän kadun päähän, voi valita lähteekö mäkeä ylös Kate Sessions puistoon, josta on hulppeat näkymät Mission Baylle ja aina downtowniin saakka; mäkeä alas Mission Baylle vaiko suoraan eteenpäin Pacific Beachin hiekkarannoille. Tätä tulee ikävä, vaikka muuttoa kovasti odotankin.
Viime yönä nukuinkin sitten sikeästi yhdeksän tuntia. Olisin nukkunut mieluusti vielä puolituntia lisää, jos ei nelijalkainen herätyskelloni olisi päättänyt, että nyt saa riittää. Ihan joka aamu en jaksaisi herätä neljän jälkeen, mutta silloin tällöin on mukava katsella, miltä maailma näyttää silloin, kun muut vielä nukkuvat. Kesäaamuisin on helppo olla onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti