Sunday, October 16, 2016

Olematon Sunday Blues

Eilisaamun turhan kiukun jälkeen viikonlopusta muodostui ihanan normaalin täydellinen. Vietimme eilen suurimman osan päivästä luonnossa valokuvaten ja liikkuen, söimme hyvää ruokaa ja rentouduimme telkkarin äärellä.

Tänään heräsimme ajoissa, söimme herkullista kaurapuuroa, treenasimme salilla, kävimme hoitamassa muutamia juoksevia asioita, viihdytimme itseämme tahoillamme tietokoneiden äärellä, teimme must do and wanna do -listat, pelasimme lautapelejä, kokkasimme ja valmistauduimme tulevaan viikkoon.


Tällaista elämä on parhaimmillaan.

Parasta kaiken parhauden keskellä oli kuitenkin se, että sunnuntai blues loisti poissaolollaan. Ihanista viikonlopuista tekee entistäkin parempia se, että maanantai ja tuleva viikko ei tunnu taakalta vaan mahdollisuudelta.

Tänään onnea on rentous, liikkuminen, hyvä ruoka ja kiireetön yhdessä olo.


Viikonlopun hyvän olon innoittamana ajattelin kerätä joka päivältä jotain hyvää ja positiivista kiitospäivään asti. Kiitospäivänä on siis luvassa kiitollisuutta yli kuukauden tarpeiksi. Kuka lähtee mukaan? Elämässä ei voi koskaan olla liikaa positiivisuutta.

3 comments:

  1. Ihanaa, kun sielläkin ollaan kiitollisia ja onnellisia!
    Olen päivittäin niin monesta asiasta onnellinen ja kiitollinen vaikka sydämessä onkin viimeiset puoli vuotta ollut suuri suru. Halveksuntaa ja nyrpeitä katseita sitä on saanut, kun on kertonut onnellisuudesta ja siitä kuinka kiitollinen on tähän elämään. Jotenkin suomalaisen ei saisi sitä kertoa julkisesti olotilaansa, ei suruaan eikä onneaan. Tuota en ole koskaan ymmärtänyt. Pitäisi olla nöyrä tuppisuu. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, siitàhàn on joku laulukin, jota inhosin jo kansakoulun tokalla luokalla: "Kel' onni on, se onnen kàtkekòòn, jne..."
      Sen sijaan on ihan sosiaalisesti hyvàksyttàvàà mennà ostelemaan kaikenlaista turhaa lohtu-rònsyà, tai "onnellistuttaa" itsensà vaikkapa rinta-implanteilla tai uudella katumaasturilla joka ei olisi muuten tarpeellinen, ja jonka osamaksuja varten on sitten pakko puurtaa niska limassa. Sanoisin sinulle ettà ne surut ei ole sydàmessà, vaan mielessà, ja johtuvat ihan vaan odotusten pettymisestà, myòs jos on rakkaan ihmisen kuolema kyseessà. Onnesi hetkinà olet yhteydessà sisàiseen minààsi, anna sen johtaa itseàsi. Se suru oli sità varten ettà sen avulla nyt pystyt nàkemààn muuta.

      Delete
    2. Minä kieltäydyn pyhästi kätkemästä iloa ja onnea. Olen enemmänkin sitä mieltä, että hymy tulee hymyn luo. Ja saahan sitä tietty olla avoimesti myöskin surullinen. Kaikkia tunnetiloja tarvitaan. Tätä opetellaan paljon myös meidän preschoolilaisten kanssa :). Kaikki tunteet ovat sallittuja, kunhan ne puretaan sopivilla tavoilla.

      Delete