Festa

Monien amerikkalaisten sukujuurista löytyy useampiakin etnisyyksiä ja kansallisuuksia. Esimerkiksi Phillin taustalta löytyy äidin puolelta Ruotsi ja Ranska, isän puolelta Italia ja Skotlanti. Siinä on kuitenkin suuria eroja, kuinka paljon kukin kokee yhteenkuuluvaisuutta esi-isiensä kotimaiden kanssa. 

Phill kokee olevansa ennenkaikkea amerikkalainen ja sen jälkeen pohjois-New Jerseysta. Ero pohjois- ja etelä-New Jerseyn välillä on hänestä niin suuri, että se pitää mainita erikseen. Phillin molemmat vanhemmat ovat syntyneet USA:ssa eivätkä isovanhempien kotimaat näkyneet kodin arjessa kovinkaan paljoa. Phillin isä on harmitellut minulle monta kertaa, ettei hänelle puhuttu lapsena laisinkaan italiaa. Halu sopetua voitti kulttuuriperimän ylläpitämisen ja ensimmäisestä amerikkalaisesta sukupolvesta kasvoi läpikotaisin amerikkalaisia.

Näin ei ole kuitenkaan käynyt kaikille amerikan italialaisille perheille. Italialaisesta sukuperimästä osataan olla myös ylpeitä. Useimmista isommista kaupungeista löytyy italialaiselle ruualle ja kulttuurille omistettu Little Italy, jonka ravintoloita ainakin minun on vaikea vastustaa. 

Sunnuntaina San Diegon Little Italyssa juhlittiin ja mekin päätimme lähteä kurkkaamaan, millainen festa-meininki siellä vallitsi.

Italialainen katuliitutaide teki vaikutuksen

Tunnelma oli riehakkaan ruuhkaisen äänekäs ja kaduilla kuuli yllättävän paljon italiaa. Hetkittäin olisin voinut jopa kuvitella olevani ihan oikeasti saapasmaassa - Viimeistään siinä vaiheessa, kun suussani pyöri yksi herkullisimmista lihapullista ikinä.

San Diegon Little Italy on yksi tämän kaupungin kivoimmista ja kalleimmista alueista. Siellä kohtaavat vanha ja moderni sekä amerikkalainen ja italialainen. Lisäksi on ehkä sanomattakin selvää, että sieltä löytyy myös joukko San Diegon herkullisimpia ravintoloita.

Festa oli käymisen arvoisen ja sama pätee koko Little Italyyn. En suosittele skippaamaan, jos sydämestäsi  (tai vatsastasi) löytyy Italian mentävä kolo.