Astetta haastavampi paketin nouto

Kun USA:ssa tilaa jotain netistä, saapuu paketti yleensä kotiovelle joko postin, FedExin tai UPS:n kuljettamana. Jos ei lähettäjä vaadi allekirjoituksia tai muita kuittauksia, jätetään paketti usein ovelle ja toivotaan, että se löytyy sieltä vielä siinäkin vaiheessa, kun asukas saapuu kotiin. Meidän talon kohdalla pakettien toimittaminen ja varastaminen on kuitenkin astetta vaikeampaa, sillä pihallemme päästäkseen täytyy kulkea lukitun portin läpi. Portin kyljestä löytyy summerisysteemi, mutta jos ei kukaan naapureistakaan ole kotona, päätyy paketti takaisin postin tai kuriirifirman konttoriin.

Yleensä tämä ei haittaa kovinkaan paljoa, sillä nopsaanhan sen lähikonttorista noutaa. Joskus homma menee kuitenkin monimutkaiseksi, jos lähettäjä on päättänyt liittää paketin toimitukseen kaikki olemassaolevat lisäehdot.

Phill tilasi tietokoneeseensa uuden tuulettimen. Tuulettimen arvo ei hiipinyt pilvissä, mutta lähettäjä oli päättänyt kohdella sitä kuin valtionsalaisuutta. Pakettia ei saanut jättää mihinkään muualle kuin suoraan vastaanottajalle. Ei siinäkään tapauksessa, että Phill olisi antanut siihen kirjallisen luvan. Kolme toimitusyritystä tuli ja meni emmekä olleet kertaakaan kotona. Lopulta ainoaksi vaihtoehdoksi jäi paketin noutaminen suoraan FedExiltä. Jostain käsittämättömästä syystä paketin lähettäjä oli asettanut vielä yhden bonus-ehdon: Paketti pitäisi käydä noutamassa juuri sieltä FedExin toimipisteestä, minne se oli alunperin saapunut. Käytännössä tämä tarkoitti meille puolentunnin ajomatkaa aivan Meksikon rajan tuntumaan.

Lähdin lauantaina Phillin seuraksi noutamaan pakettia. Ajomatka meni joutuisasti ja löysimme kerrasta perille. Päädyimme alle mailin päähän rajasta, jonkin sortin teollisuusalueelle. FedExin logo näkyi jo kaukaa, mutta niin näkyi rakennusta kiertävä korkea piikkiaitakin. Hiippailimme nöyrinä vartijan kopin luo ja löysimme englantia heikosti puhuvan vartijan, joka opasti meidät oikean pyöröportin luo. Portti oli lukittu ja sisään pääsi soittamalla virkailijalle.

Phill painoi nappia ja esitti asiansa. Portti naksahti auki ja Phill pääsi sisään. Minä yritin seurata perässä, mutta portti olikin jo lukossa. Painoin nappia ja kerroin, että meitä on täällä kaksi kappalein. Portti naksahti jälleen auki.

Seuraavaksi suuntasimme kulkumme lähimmästä ovesta sisään ja kohtasimme kaksi vartijaa sekä lentokenttämäisen turvatarkastuspisteen. Kun meidät oli tutkittu ja vaarattomiksi havaittu, saimme luvan jatkaa matkaa sisälle teollisuushalliin. Haahuilimme hetken aikaa hallissa päämäärättömästi, sillä meillä ei ollut aavistustakaan, mihin meidän olisi pitänyt mennä. Lopulta vastaamme asteli FedExin työntekijä, joka tiedusteli, olisimmeko kenties avuntarpeessa. Selvisi, että olimme menneet väärästä ovesta sisään. Ystävällinen miekkonen saattoi meidät ulos ja osoitti oikeaan suuntaan. Tässä kohtaa meitä jo hieman nauratti: Mikä ihmeen pointti perustavanlaatuisissa turvatoimissa oli, jos ei vartijoita kiinnostanut tai ihmetyttänyt lainkaan, millä asioilla mahdoimme liikkua?

Toimistoon päästyämme hoitui loppu-urakka tutun käsikirjoituksen mukaan ja pääsimme vihdoin lähtemään kotimatkalle pakettimme kanssa. Saatamme kuitenkin miettiä kaksi kertaa, ennen kuin tilaamme tältä yritykseltä lisää tavaroita. Samalla vaivallahan tuulettimen olisi noutanut vaikka suoraan Meksikosta.