1,5 Päivää Vegasissa - ruuat ja juomat

Las Vegas on ollut minulle aina jonkinmoinen haluaisipitäisi -kohde. Ei mikään ehdoton unelma, vaan ennemminkin varovaisen uteliaisuuden kohde: Kaupunki, jossa olisi kiva käydä ainakin kerran tarkistamassa, onko se niin älytön kuin mielikuvani antavat ymmärtää.

San Diegosta käsin Las Vegas on helposti saavutettavissa, sillä sinne lentää tunnissa ja ajaa viidessä. Tästäkin huolimatta minulla meni yli kaksi vuotta, ennen kuin tuli ihan oikeasti mentyä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt voin todeta kokeneeni kaupungin, jota ei voi ymmärtää ennen kuin seisot keskellä sitä kaikkea.

Las Vegas ei ollut ainoastaan kaikkea mitä olin kuvitellutkin, vaan paljon, paljon enemmän. En osaa vieläkään päättää, oliko Vegas mahtava vai ihan kamala paikka. Sen verran kuitenkin tiedän, että ennen aamukahvia inhosin sitä, iltapäivän happy hour -tarjouksia tutkiessamme aloin taas jo viihtymään.

Koska Las Vegas oli kokemukena valtava ja tulvi tajuntaani kaikkien aistien kautta, en edes yritä mahduttaa sitä yhteen postaukseen. Tässä siis ensimmäinen osa, jonka keskipisteestä löytyvät Las Vegasin ruoka- ja juomavinkit.

Yöpyminen Las Vegasissa, näin sesonkiajan ulkopuolella, oli hyvin edullista. Saimme huoneen neljän ja puolen tähden The Mirage -hotellista sadalla dollarilla. Viiden tähden hotelli olisi irronnut myös n. 150 dollarilla, mutta extra-rahalle löytyi Vegasissa helposti muutakin käyttöä kuin puolitähteä parempi huone.

Jos majoitus ei vielä vienytkään konkurssiin, sai vahingon kursittua kiinni helposti jo muutaman juoman nauttimalla. Juomat ovat Las Vegasissa todella kalliita, jollei ota asioista pikkuisen selvää. Yhdestä oluesta saa helposti maksaa hotelleiden ja casinoiden baareissa 10 dollaria ja drinksuista vielä muutaman taalan siihen päälle. Mutta ei hätää, kaupungista löytyy valtavasti happy hour -tarjouksia, joista yleisin tuntui olevan kaksi juomaa yhden hinnalla. Erilaisia listoja parhaista ja ajankohtaisista diileista löytyy helposti googlettamalla. Lisäksi kadut olivat täynnä sisäänheittäjiä ja tarjouskorttien jakelijoita, jotka veivät sinut tarvittaessa vaikka kädestä pitäen oikeaan baariin. Juomien kanssa saa myös kävellä ihan avoimesti kadulla, sillä Las Vegasin alkoholilaki on (ikärajoja lukuunottamatta) jotakuinkin olematon. Suositumpia juomia taisivat olla erilaiset jättijuomat, joita nautittiin jalan tai saxofonin muotoisista muutaman litran vetoisista astioista. Totesin olevani kuitenkin joko a) liian vanha tai b) liian classy ottamaan osaa tähän ilonpitoon.

Casinoilla pelatessa juomat ovat ilmaisia (öhöm, siis "ilmaisia"), mutta tarjoilijoita pitää tietenkin muistaa tipata runsaalla kädellä. Parin nauttimani gin tonicin perusteella väittäisin, että casinoiden juomat ovat aika laimeita. Olut saattaisi siis hyvinkin olla paras vaihtoehto, jos tavoitteena on olla iloisessa hiprakassa.

Vaikka välttelimmekin kalliita hotellibaareja, löytyi Las Vegasista kaksi maailmanluokan cocktail-ravintolaa, jotka osoittautuivat 16 taalan juomiensa arvoisiksi. The Chandelier -ravintola The Cosmopolitan -hotellissa tarjosi minulle tähän astisen elämäni parhaan cocktailin eikä ilmapiirissäkään ollut valittamista.

Toinen mieleenpainuva juomakokemus löytyi Parasol Up, Parasol Down -ravintolasta The Wynn -hotellista. Aulan kauniit koristelyhdyt, hyvät juomat, väriä vaihtava vesiputous ja yllätys show. Mitäs muuta sitä olisi voinut edes toivoa.

Ruokien suhteen Las Vegas osoittautui todella haastavaksi paikaksi. Vegasissa voisi syödä hyvin varmasti vuoden jokaisena päivänä, mutta julkkiskokkien ravintolat käyvät pian kukkaron päälle. En myöskään ole suuri buffetien ystävä, joten jätimme kaikki kymmenet buffet -tarjoukset suosiolla toiseen kertaan.

Ensimmäisen päivän lounaamme söimme "Pariisissa" Mon Ami Gabi -ravintolassa. Valitsimme ravintolan hyvien suositusten perusteella, mutta petyimme pikkuisen. Ruoka oli kyllä ihan hyvää, mutta ei todellakaan aidon ranskalaisen keittiön tasoista. Bonuksena tosin mahdollisuus syödä terassilla ja ihailla kadun toisella puolella sijaitsevan The Bellagion suihkulähde showta.

Toisen päivän lounas meni sen sijaan nappiin. Olimme jälleen ranskalaisten vaikutteiden perässä, mutta vaihdoimme Pariisista kadun toiselle puolelle The Bellagioon. Jean Philippe -kahviloista ja suklaapuodeista (Aria ja Bellagio) löytyy yllättävän kohtuuhintaisia herkkuja, jotka olivat sekä hyvänmakuisia että kauniita. Söimme lounaaksi suolaiset crepet ja haaveilimme isommista vatsoista, jotka olisivat vetäneet myös jälkiruokaa. Uskallan suosittella kokeilemaan Jean Philippeä myös aamupala-aikaan, vaikka omakohtaista kokemusta minulla ei valitettavasti olekaan. Aamupalaleivät näyttivät kuitenkin ihan pirun hyviltä.

Illallisista ensimmäisen söimme Las Vegas Stripin sijaan Downtownissa, joka on jo kokemus sellaisenaan. Fremont Streetin vanha Vegas on kokenut viime vuosina muodonmuutoksen ja on nykyään todellinen retrohipsterin unelma. Katu on osittain katettu ja katto valaistu vaihtuvalla neonvalo/musiikki -showlla. Halukkaat voivat myös liitää yläilmoissa zip linea pitkin.

Sekä ruuat, juomat että casinot ovat downtownissa huomattavasti strippiä edullisempia. Ja valinnan varaa riittää. Suosittelen lämpimästi viettämään downtownissa ainakin yhden illan. Me valitsimme ruokapaikaksemme modernin tapas -henkisen Therapy- ravintolan ja kävimme lopuksi vielä Container Parkissa juomassa todella hyvät ja mielikuvitukselliset cocktailit Oak and Ivy -ravintolassa. Container Park on metallisista rahtauslaatikoista kyhätty ostoskeskus, jossa kannattaa ehdottomasti piipahtaa ostoksilla, syömässä, drinksuilla tai ihan vain ihmettelemässä.

Downtowniin pääsee kätevästi taksilla, Uberilla tai bussilla, jota Las Vegasissa kutsutaan jostain ihmeen syystä deuceksi. Me valitsimme kulkuvälineeksi bussin, lähinnä vain huvin ja kokemuksen vuoksi. Kannattava valinta, sillä saimme samaan hintaan myös shown. Viereisen penkin tytöt kävivät puolen tunnin bussimatkan aikana läpi kaikki humalan vaiheet hyvin koomisesti liioiteltuna ja meillä oli hauskaa. Bussilla kulkeminen oli helppoa ja turvallista, muttei välttämättä kovinkaan paljoa Uberia halvempaa.

Ihastuimme downtowniin niin kovasti, että harkitsimme illalistavamme siellä myös toisena päivänä. Hylkäsimme kuitenkin ajatuksen ajanpuutteen vuoksi ja suuntasimme pitkällisen harkinnan jälkeen Venetian hotelliin Public House Gastropubiin. Ihan jees, mutta parempiakin varmasti löytyy jopa samassa hintaluokassa.

Tarjontaa ja valittavaa Vegasissa riittää, mutta jostain pitää aloittaa. Suurimmat suositukseni annan juomien suhteen The Chandelierille ja ruokien kohdalla Jean Philippelle. Downtown kannattaa myös ehdottomasti liittää johonkin väliin, sillä Fremont St Experience ja Container Park ovat täysin uniikkeja kokemuksia.

Seuraavassa postauksessa palaan kuitenkin vielä takaisin Las Vegas Stripille ja kerron vähän tarkemmin, mitä muuta Vegasissa voi tehdä kuin syödä ja juoda.

Mammutin huipulla

Ennen joulua lähdimme nopeasti suunnitellulle road tripille halki Kalifornian, Nevadan ja Arizonan. Ensimmäinen kohteemme oli Yosemiten luonnonpuiston kainalossa sijaitseva Mammoth Mountain, jossa pääsimme testaamaan, millaista kalifornialainen lumilautailu voi olla parhaimmillaan.

 Mammoth Mountain painiskeli aivan eri sarjassa kuin meille aiemmin tuttu Big Bear. Vuori oli iso, lumi aitoa ja palvelut huippuluokkaa. Ajoituksemme oli jota kuinkin täydellinen, sillä olimme liikkeellä heti lumisateiden jälkeen ja kaksi päivää ennen kiireisimmän sesongin alkua. Yleensä kallis ja ruuhkainen keskus oli edullinen ja autio. Saimme lautailla kaksi päivää yhden hinnalla, emme jonottaneet yhteenkään hissiin ja majoituksemme ski in ski out resortissa oli viihtyisä ja kohtuullisen hintainen.

En ole vielä kertaakaan nauttinut lautailusta yhtä paljon kuin Mammothin aurinkoisilla rinteillä. Sää oli pikkupakkasineen mitä parhain ja taitoni yllättäen vain kevyessä pintaruosteessa. Mammothilta löytyi paljon eritasoisia rinteitä eikä kahden kokonaisen lautailupäivän aikana tarvinnut laskea kovinkaan montaa kertaa täsmälleen samaa mäkeä. 

Mammothin huippu sijaitsee 11060 f korkeudessa, eli vajaa 3,5 km merenpinnan yläpuolella. Maisemat olivat upeat! 

Kaikki huipulta lähtevät rinteet ovat vaativia mustia timantteja ja tuplatimantteja, mutta halutessaan huipulta voi tulla alas myös gondolalla. Gondolalla on matkalla jopa yksi pysäkki, josta pääseekin sitten jo hieman helpommille sinisille ja vihreille rinteille. 

Ensimmäisenä päivänä pääsin myös testaamaan, mitä tapahtuu, jos kaikki ei menekään niin kuin Strömsössä. Olimme jo "paluumatkalla" kohti hotelliamme, kun huomasin jossain aika korkealla, että lautani siteestä puuttui toinen takahihnoista. Ruuvi oli löystynyt ja muovinen hihna pudonnut todennäköisesti hissimatkan aikana. Hetken aikaa hihnaa etsittyäni oli pakko luovuttaa ja kysyä neuvoa hissityöntekijältä. Hissityöntekijä ei jäänyt pyörittelemään peukaloitaan vaan soitti paikalle moottorikelkan, jolla minut kuskattiin lautani kanssa täysin ilmaiseksi lähinpään laaksoon, josta pääsin sitten bussilla takaisin pääkeskukseen. Koska kyseessä ei ollut millään tavalla vakava tilanne, nautin tästä extrakokemuksesta suunnattomasti. Olen ollut lapsena muutaman kerran moottorikelkan kyydissä, mutten vielä koskaan viilettänyt sillä vuoren rinnettä alas. Oli aika huimaa! Laudan korjaukseen meni aikaa noin viisi minuuttia ja se maksoi alle 3 taalaa, joten tämä vastoinkäyminen taisi jäädä reippaasti plussan puolelle.

Vaikka kaksi noin seitsemän tunnin lautailupäivää tuntuivatkin koko kropassa, olisimme voineet helposti jäädä Mammothiin vielä kolmanneksikin päiväksi. Haikeat hyvästit vaihtuivat tosin aika pian intoiluun kun kurvailimme luonnonpuistojen ja aavikoiden läpi kohti Las Vegasia.

Parasta:

• Ski in ski out -majoitus, eli takapihalta aukeavat rinteet
• Oma keittiö ja takka
• Ruuhkattomuus (ilmeisesti tosin harvinaista herkkua Mammothilla)
• Paljon eritasoisia rinteitä
• Puuterilumi ja juuri sopivan kirpakka lämpötila
• Uskomattomat maisemat ihan koko ajan ja kaikkialla
• Mill Cafe -ravintolan lounas
• Ystävällinen ja iloinen palvelu, joka saattoi liittyä myös alkukauden innostukseen
• Mammoth Laken ilmainen ja kattava julkinen liikenne

Huonointa:

• Eagle Lodgen kahvilasta ostettu aamupala. Kaksi rasvaista kasvis aamupala burritoa ja kaksi isoa kahvia maksoivat $40. Kannattaa siis syödä aamupala jo hotellihuoneessa.

Niin kuin listoista huomaa, sai lomamme onnistuneen alun.

Sydämentykytyksiä ja rauhaa

Joulu ja kissat tuntuvat olevan ainakin meidän huushollissa pikkuisen kinkkinen yhdistelmä. Koristelimme aaton aattona pienen muovikuusemme ja aamuun mennessä se oli kaadettu jo kaksi kertaa. Aamulla kuusi kaatui vielä kerran komeasti, mutta neljännellä sain jo sitten kopin.

Virallinen valvoja

Päätimme luovuttaa ja laittaa kuusen takaisin pahvilaatikkoon odottelemaan Possun aikuistumista. Kävimme ostamassa askarteluliikkeestä huopaa, josta aioimme väkertää vielä aattoiltana seinäkuusen olohuonettamme koristamaan. Emme kuitenkaan kerinneet, sillä aattoiltapäivän rauha ja valmistelut vaihtuivat etsintäoperaatioon: Possu kun meni ja katosi.

Meillä kävi aattoaamuna nuohooja, mikä sai vieraita miehiä ja imuria pelkäävän Possun pinkomaan karkuun minkä pienistä tassuistaan pääsi. Oletimme Possun olevan sängyn alla tai komerossa, mutta kun kissaa ei ollut näkynyt moneen tuntiin nuohoojan lähdettyäkään, alkoi pieni huoli nostamaan päätään. Pengoimme koko kodin ylös alaisin,huhuilimme ja heiluttelimme herkkupussia, mutta Possua ei näkynyt eikä kuulunut. Tässä vaiheessa olin jo ihan varma, että Possu oli juossut paniikissa ulos. Possu tulee aina kutsuttaessa emmekä keksineet enää yhtään mahdollista piilopaikkaa.

Lähdimme siis ulos etsimään ja huhuilemaan. Hälyytin apuun jopa koiraansa ulkoiluttavan naapurimme samalla kun Phill kiipesi katolle tarkistamaan, ettei Possu ollut kavunnut nuohoojan lähdettyä avonaisen hormin kautta yläilmoihin. Possua ei kuitenkaan löytynyt mistään ja aloimme olemaan jo aika neuvottomia. Päätimme palata kotiin hakemaan taskulampun ja lämpimämmät vaatteet ja perua illan menomme.

Kotona etsin vielä kertaalleen kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin paikat (jääkaappia myöden), mutta turhaan. Lopuksi kurkistin vielä uudelleen kylpyhuoneen liinavaatekaappiin enkä meinannut uskoa silmiäni, kun pyyhekasa alkoikin liikkumaan ja sieltä pilkisti pieni vaaleanpunainen nenänpää. Possu-rontti oli ollut koko paniikinomaisen etsintäpartiomme ajan kotona nukkumassa ehkä maailman mukavimmassa pedissä. Nuohoojan ja jätti-imurin kohtaaminen oli ilmeisesti ollut kova koettelemus, josta pystyi toipumaan vain kunnon päikkäreillä.

Loppu hyvin kaikki hyvin. Jätimme Possun nukkumaan komeroon ja lähdimme ystäviemme pippaloihin suunnitelmien mukaan. Ilta oli railakas ja tänään olemmekin sitten vain olleet, syöneet (Fazerin suklaata), pelailleet, lukeneet ja nauttineet. Kuusi sai loppujen lopuksi jäädä pystyyn hieman riisuttujen koristeiden kera eikä se ole tänään kaatunut vielä kertaakaan, vaikka molemmat kissat ovatkin saaneet pieniä hepuleita lahjapapereiden keskellä. Varsin onnistunut joulu siis, eikä se ole vielä edes lähimainkaan ohitse. Rentoilu ja nauttiminen jatkukoon!

Tässä vielä tämän joulun lempparilaulu: James Penquin . Loistava meno! Ja perään vielä Donde Esta Santa Claus, kun kerran San Diegossa ollaan.

Maailman mullistava kaurapuuro

Suomessa aletaan juhlia joulua ihan näillä näppäimillä, mutta mepäs laahaammekin pikkuisen jälkijunassa. Kymmenen tunnin aikaero ja joulun vietto vasta joulupäivänä saivat minut tuntemaan, että elän ihan jossain muussa universumissa kuin perheeni ja ystäväni Suomessa. Samalla kun ihastelin Facebookin täydeltä tunnelmallisia hämykuvia Suomen pimeästä jouluaaton aaton illasta, istuskelin itse odottelemassa nuohoojaa ja herkuttelin tajunnan räjäyttävällä kaurapuurolla.

Phill päätti mullistaa maailmani ja kaurapuuromielikuvani kertarysäyksellä ja teki meille aamupalaksi kaksi erilaista versiota tuttuakin tutummasta kaurapuurosta. Phillin aamupalasuunnitelmista kuultuani, oli ensimmäinen reaktioni eikä!!! Ei kaurapuuron kuulu tuollaista olla! Mutta väärässähän minä tietenkin olin.

Suolaiseen versioon tuli sitruunalla, oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla maustettua rukolaa ja paistettua kananmunaa. Toimi ihan mielettömän hyvin! Maistuvaa, täyttävää ja jopa terveellistäkin. Mitäpä muuta sitä voisi aamupalalta pyytää?

Makea versio (jota vatsa ei oikein olisi enää vetänyt) sai mausteekseen pikkuisen sokeria ja kanelia sekä höysteeksi vihreää omenaa, karhunvatukoita, mantelilastuja ja kuivattuja aprikooseja. Herkullista oli tämäkin. Ei mitenkään äklön makeaa eikä loppujen lopuksi kovinkaan kaukana opiskeluaikojen vakkariaamupalasta, eli kaurapuurosta pakastemarjojen kera.

Siinä parit vinkkiniksit kaurapuuron tuunaukseen sitten kun riisipuuro alkaa tulemaan korvista ulos. Meillähän ei tosin riisipuuroa edes tehdä, sillä Phill tietää paremmin kuin hyvin, etten ole koskaan pitänyt riisipuurosta. Kukaan ei tiedä miksi, mutta jo pelkkä haju on aina tehnyt tiukkaa. Hassua sinänsä, että karjalanpiirakoita vetelen napaani kuitenkin hyvällä ruokahalulla...

Lopuksi vielä ravintolavinkki New Yorkiin matkaaville kaurapuuron ystäville: OatMeals ravintola osoitteessa 120 West 3rd St on erikoistunut yllättäen kaurapuuron erilaisiin versioihin. Uteliaat voivat ihastella hyvin mielikuvituksellista ruokalistaa täällä.

Tällä hetkellä keittiössämme ei kuitenkaan tuoksu puuro, vaan vaahtokarkit. Päätimme tehdä aattoillan pippaloihin kahvi-, suklaa, shampanja- ja vaniljavaahtiksia. Vaahtisten jälkeen vuoroon pääsee piparitaikina ja lopuksi vielä bagel -taikina. Alkaa tuntumaan ja tuoksumaan jo joululta, vaikka suurin osa lahjoista onkin vielä paketoimatta ja kuusikin koristelematta. Mutta mitäpä siitä, kun fiilis on kuitenkin kohdillaan.

Ihanaa joulua teille kaikille, missäpä ikinä sitten olettekin!

Ulkosuomalaisen joulu - Onni Blogien joulukalenteri luukku nro.22

Sain kunnian valmistella Onni Blogien joulukalenterin 22. luukun ja hetken aikaa mietittyäni, päätin tarjota mahdollisuuden kurkistaa luukun läpi, millainen sekametelisoppa ulkosuomalaisen joulu on parhaimmillaan.

Juttelin Suomessa asuvien ystävieni kanssa joulun suunnitelmista ja yksi ystävistäni huokaisi sanat, jotka jäivät mieleeni: Te saatte tehdä jouluna ihan mitä haluatte. Totta. Ulkomailla asuminen ja ulkomaalainen puoliso ovat tehneet minut hyvin tietoiseksi siitä, että perinteet ovat vapaaehtoisia, eivät absoluuttisia totuuksia.

Jouluihimme kuuluu muutama minun  perheen perinne ja muutama Phillin lapsuuden perinne. Kaikki loput ovat tarttuneet matkaan vähän sieltä sun täältä. Koko homman ydin on se, ettemme tee mitään, mikä ei tuota meille iloa tai tunnu tärkeältä.

En tee joulun alla suursiivousta, sillä joulu ei kurkista kaappeihin. Emme myöskään valmista jouluksi laatikoita, rosollia emmekä perinteistä kinkkua, vaan herkuttelemme vuosittain vaihtuvalla menulla fiiliksen mukaan. Usein ruuasta löytyy tuttuja "jouluisia" juureksia sekä kalkkunaa tai kinkkua, mutta anoat must herkut ovat piparit, glögi ja Phillin perheen joulumuffinsit. Käymme joka joulu myös piknikillä, tavalla tai toisella. Tämä tapa sai alkunsa Hawaijilla puoli vanhingossa, mutta on nykyään yksi lemppariperinteistäni.

Joulukoristeiden esille laitossa olemme enemmän suomalaisia kuin amerikkalaisia, sillä koristelemme vasta juuri ennen joulua. Lähinnä siksi, etteivät kissat söisi/tuhoaisi kaikkia koristeita ennen H-hetkeä. Minun lempikoristeeni on enekelikello, Phill puolestaan haluaa ehdottomasti koristella kuusen nauhoilla. Kuusi meiltä löytyy joka joulu, tosin nykyään sekin on kissojen takia muovinen ja tilanpuutteen vuoksi pieni. 

Lahjat joulupukki (se Suomessa asuva) tuo meille jouluyönä amerikkalaisen meiningin mukaisesti. Isot paketit kuusen alle, pienemmät jutskat joulusukkiin. Kaksi edellistä jouluaattoiltaa olemme viettäneet hyvien ystäviemme järjestämillä kutsuilla ja sama meininki jatkuu myös tänä vuonna. Joulupäivän vietämme yleensä kahdestaan rennosti ja kiireettömästi. Saatamme katsoa Lumiukkopiirretyn ja jos ihan hurjiksi heittäydymme, vedämme tuplat ja katselemme myös Hululta löytyvän jatko-osan.

Näistä aineksista me kokoamme joulumme juuri nyt, mutta "perinteemme" elävät ja muuttuvat joka vuosi. Vaikka tietyt perinteet luovatkin joulun tunnelmaa, on tärkeintä joulussa hyvä olo. Jouluna jos milloinkaan haluan unohtaa hetkeksi pitäisi -sanan ja keskittyä nauttimaan.

Onni Blogien joulukalenterin eilinen luukku aukesi Mutsi on MäSä -blogissa ja huomenna toiseksi viimeinen luukku avautuu MiruMaru -blogissa. Kaikki luukut voi käydä lukemassa täältä.

Kuvat ovat Las Vegasin Bellagio -hotellista viime viikonlopulta. Vegasissa jos jossain tiedetään, mitä överikoristelu tarkoittaa.

Karvakaverit

Vein Kisun viime torstaina eläinlääkäriin vuositarkastukseen ja tuli mieleeni, etten ole aikoihinkaan kertonut kissakuulumisia. No johan on... Päätin korjata tilanteen asap.

Noin vuosi sitten  kolmivuotias Kisu sai kaverikseen Possun. Possu oli orpo rääpäle, jonka rinnalla Kisu näytti jättiläiseltä. Vuoden aikana Possu on kasvanut valtavasti ja Kisu puolestaan kutistunut. Siis ihan oikeasti kutistunut. Possun kanssa leikkiessä Kisu on löytänyt jälleen sisäisen villiviikarinsa ja hoikistunut silmissä.

Kisun ja Possun dynamiikka menee minulta yli hilseen: He tuntuvat välittävän toisistaan aika lailla, omalla kummallisella tavallaan. Kissat nukkuvat usein toistensa lähellä, mutta eivät kuitenkaan kosketa. Kissat antavat toisilleen nenäpusuja ja haistelevat toistensa takapuolta, mutta eivät nuole toistensa turkkia. Kissat leikkivät hyvin villin näköisesti, mutta eivät kuitenkaan koskaan oikeasti satuta toisiaan. Kissat mulkoilevat toisiaan vitsi sä oot ihan idiootti -tyylillä, mutta huolestuvat heti, jos toisella ei ole kaikki hyvin.

Muistan kuinka meitä jännitti silloin vuosi sitten, miten kodin kungitar Kisu tottuisi uuteen tulokkaaseen ja olen äärimmäisen onnellinen huomatessani, kuinka positiivinen vaikutus Possulla on ollut Kisun käyttäytymiseen. Kisu on leikkisä, rakastava, seurallinen, hyvin omatahtoinen ja helposti anteeksi antava karvapallo. Kisu inhoaa kaikkea, mikä tapahtuu vastoin hänen tahtoaan, mutta antaa samantien anteeksi, kun tilanne on ohi. Vuosi sitten Kisu oli oikea teini, nyt enemmänkin leidi. Saattaahan siihen tosin ikäkin vaikuttaa, eikä pelkästään Possu.

Blogi-apuri ahkerana

Kisu suunnittelee selkeästi uusia reittejä murtautua kissanruoka kaappiin

Possu puolestaan on aivan yhtä täynnä energiaa kuin ennenkin, mutta olemme löytäneet jonkinlaisen yhteisymmärryksen sen suhteen, että öisin voi nukkua aika pitkään ja leikkiä sitten aamuyöstä olohuoneessa. Tämän hetken suosikkilelu on pallo, mikä on omistajan kannalta aivan äärettömän kätevää. Meillä on nyt viisi pientä palloa, jotka ovat yleensä aina yhtäaikaa kateissa, mutta jos ne viitsii kaivaa esiin sohvan, lipastojen ja sängyn alta vähintään kymmenen kertaa päivässä, viihdyttää Possu itseään aika tehokkaasti. Possu tykkää myös pudotella lelujaan vesikulhoon. Mikäs sen kivempaa kuin kestokostea karvalelu, joka löytyy milloin tyynyltäsi, milloin lattialta paljaan jalkasi alta.

Orava?

Joko? Joko nyt? No nyt?

Joululahjaksi Possu saa siis kymmenen uutta palloa ja Kisu tikun. Jostain syystä Kisun ehdoton lempilelu on narulelun "vääräpää", eli se tikku, josta narua ja lelua liikutellaan. Kaikkein parasta on se, jos käytän tikkua pallojen esiin onkimiseen. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, sopii minulle! Jouluateriaksi kissat saavat tänä vuonna kananmunaa. Paistetun kananmunan rippeet (siis ne kuivat käppyrät pannulta) ovat parasta, mitä kaksikko tietää tällä hetkellä. Aina ei voi ymmärtää, mutta onneksi kissoilla on kuitenkin aika helppo ja halpa maku.

Nykyään on vaikea enää edes muistaa, millaista elämä oli yhden kissa kanssa, kissattomasta elämästä nyt puhumattakaan. Ihania höppäniähän nuo ovat!