perjantai 16. lokakuuta 2020

Sukellusvene-elämä ja perhe

 Niinkuin blogiani aikanaan seuranneet tietävät, on meidän elämämme hieman omalaatuista. Kun mies kuuluu sukellusveneen miehistöön, vaikuttaa se väistämättäkin koko perheen elämään. Minulta on kyselty jonkin verran perheen ja sukellusvene-elämän yhteensovittamisesta, joten päätin avata asiaa yhden blogi-kirjoituksen verran.


Niin kuin jo raskausajasta voi päätellä, ei perhe tai perheenlisäys vaikuta millään tavalla siihen, miten kommenukset tai työtehtävät menevät. En osaa edes laskea, kuinka usein olen kuullut lauseen mission comes first. Useimmat tehtävät vaativat sukellusveneeltä ”näkymättömänä” oloa ja lähes kaikki yhteys ulkomaailmaan katkaistaan. Viimeisimmän kuuden kuukauden kommenuksen aikana olimme suurimman osan ajasta ilmaan mitään kommunikointimahdollisuutta. Aina hetkittäin meillä oli mahdollisuus lähettää pelkkää tekstiä sisältäviä sähköposteja (jotka nekin kaikki luetaan ennen vastaanottamista) ja muutaman kerran pystyimme puhumaan puhelimessa ilman isoveljen valvontaa. Käytännössä olimme pisimmillään yli sata päivää putkeen täysin pimennossa, kuulematta toisistamme mitään. Aina välillä sain kuulla virallisten tahojen kautta, että paatilla oli kaikki hyvin ja sekin auttoi jo paljon. Phill tosin sai vain arvailla, miten minä ja vauva pärjäilimme pandemian keskellä.

Mutta ei meitä perheitäkään ihan täysin unohdeta. Silloin kun tehtävä ja sukellusveneen kapteeni sen sallii, pääsee miehistön jäsen kotiin perhesyistä vaikka kesken komennuksen. Jos jollekin Phillin läheiselle sattuisi jotain ikävää paatin poissaollessa, voisin lähettää sukellusveneelle hätäviestin Punaisen Ristin kautta. Viesti menisi ensin kapteenin luettavaksi, minkä jälkeen hän saisi päättää miten ja milloin kertoisi asiasta Philille. Jos vauvan laskettu aika olisi ollut kommenuksen aikana, olisi Phill saattanut päästä kotiin ennen arvioitua synnytystä. Tämäkin riippuu paljon ajoituksesta ja miehitön jäsenen asemasta tehtävän onnistumisen kannalta. Edellisen komennuksen aikana syntyi kahdelle perheelle lapsi. Isistä toinen pääsi paikalle, mutta toinen tapasi lapsensa vasta kotisatamassa. 

Kommenusten lisäksi kuuluu sukellusvene-elämään eri pituisia huoltojaksoja satamassa ja pienempiä paikallisia tehtäviä ja harjoituksia. Aikataulut muuttuvat tiuhaan, päivät ovat usein pitkiä ja suunnitelmien tekeminen on vaikeaa. Meillekin kävi juuri niin, että parin päivän merireissu vaihtui hyvin pienellä varoitusajalla useiden viikkojen pituiseksi tehtäväksi. Kaikeksi onneksi Phill sai jäädä tällä kertaa kotiin siltä varalta, että pieni poitsumme ei maltakaan odottaa laskettuun aikaan asti. Olemme asiasta todella kiitollisena, emmekä missään nimessä ota sitä itsestäänselvyytenä. Ainoa huono puoli tässä on se, että Phill joutuu nyt käyttämään ison kasan säästössä olleista lomapäivistä, joille olisi ollut lapsen synnyttyäkin käyttöä. Laivaston isyysloma kun on huimat 2 viikkoa.

Perheen ja sukellusvene-elämän yhdistäminen ei siis ole helppoa ja meidän kummankin on pitänyt varautua siihen, että Phill ei tule olemaan kotona joka ilta, viikko tai edes joka kuukausi. Meidän kohdalla ajoitus näyttää kuitenkin hyvältä siinä mielessä, että Phill siirtyy ensi keväänä taas maapalvelukseen seuraavaksi kolmeksi vuodeksi ja merireissut vaihtuvat siistiin toimistotyöhön. Tämä kaikki sillä varauksella, ettei Korona sotke näitäkin kuvioita. Laivastoelämässä mikään ei ole varmaa, ennen kuin se on varmaa ja tänä vuonna olemme varmasti kaikki jo oppineet, ettei mikään ole koskaan varmaa.


Mutta jottei tämä maalaamani kuva sukellusvene-elämästä jäisi turhan paljon paljon miinukselle, halauan myös mainita muutamista eduista, joita on vaikea päihittää. Ensinnäkin, laivaston koko perheelle tarjoama terveysvakuutus on ilmainen ja todella kattava. Kaikki lääkäri-, lääke- ja sairaalakulut korvataan kokonaisuudessaan. Vakuutus on meille ilmainen eikä lääkärikäyntien yhteydessä tarvitse koskaan kaivaa kukkaroa esiin edes co-pay –maksujen muodossa. Tämä on USA:ssa todella harvinaista ja aivan mieletön etu. En edes tiedä, mitä raskausaika ja synnyttäminen keskimäärin maksavat USA:ssa, mutta veikkaan summan olevan hyvänkin vakuutuksen kanssa aika kaukana nollasta.

Toinen valtava taloudellinen etu on ilmainen yliopistokoulutus, jonka voi siirtää myös puolisolle tai palveluksen aikana syntyneelle lapselle. Koska minulla on jo maisterin paperit ja Phill on pystynyt suorittamaan yliopistotutkinnon töiden ohessa ilmaiseksi, on meillä mahdollisuus käyttää Post 9-11 GI Billiksi kutsuttu avustus lapsemme koulutukseen. Etu kattaa lukukausimaksujen lisäksi myös asumisen  ja on arvoltaan kymmeniä tuhansia dollareita. Tuntuu aika huikealta tietää jo nyt, ettei lapsemme koulutus jää ainakaan rahasta tai stipendien saannista kiinni.

Kolmas rahaan liittyvä etu on se, että maailman talouden heitellessä, on elantomme ja elintasomme ollut aina vakaa ja turvassa. Viime keväänä n. 36,5 miljoona amerikkalaista menetti työnsä kahden kuukauden aikana, joten tämäkin on asia, jota ei voi sivuuttaa kevyesti. Laivastossa palkka määräytyy osittain asuinalueen elikustannusten mukaan ja tämä osuus palkasta on verovapaata. San Diegossa eläminen on kallista, mutta se ei haittaa, sillä saamme täällä enemmän rahaa elämiseen kuin esimerkiksi New Hampshiressa asuessamme. Jos ei koko asumiseen tarkoitettu raha kulu asumiseen, saa yli jäävän osuuden pitää ja käyttää haluamallaan tavalla.



Haasteiden ja taloudellisten etujen lisäksi sukellusveneet ovat tuoneet elämäämme valtavasti upeita kokemuksia ja elämyksiä sekä tärkeitä ihmisiä, joista on parhaimmillaan muodostunut meille kuin toinen perhe. Vertaistuki on usein parasta tukea eikä tätä elämää kaikkine kiemuroineen voi oikeasti edes ymmärtää ulkopuolelta käsin. Jos ihan totta puhutaan, en minäkään aina ymmärrä, mutta tämän kaiken kanssa on kuitenkin oppinut elämään. Ei minulle pitkiä merireissuja ikävä tule, mutta ilman niitä ei olisi myöskään kotiinpaluita ja meidän tarinamme ei olisi meidän tarina. 

Paljon jäi varmasti kertomatta ja omatkin ajatukset ja kokemukset tulevat varmasti muuttumaan lapsen saannin myötä. Kirjoittelen tästä aiheesta uusiksi jossain vaiheessa laivastoäidin näkäkulmasta, mutta sitä ennen olisi kiva kuulla jos teillä heräsi kysymyksiä tai ihmetyksen aiheita. Omaa elämää ja sen itsestäänselvyyksiä on yllättävän vaikea avata muille.



8 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen juttu, ei ihan tavallista perhe-elämää. Kiitos kerronnasta.

    VastaaPoista
  2. Enpä ole tällaistakaan osannut ajatella, että toisilla on puoliso kuukausia sukellusveneessä! Lapsena isäni oli melkein puolet ajasta öljynporauslautalla, joten äitini oli hiukan samassa asemassa kanssasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä ei tule edes ajatelleeksi kuinka paljon erilaisia töitä on ja miten se vaikuttaa elämään 😊. Isäsi työ öljynporauslautalla on varmasti myös poikennut paljon keskiverrosta viikkotyöstä, vaikka onkin ollut teidän perheelle ihan tavallista elämää.

      Poista
  3. Mielenkiintoista! Olen sukellusveneiden tuotantoketjussa töissä laadunvalvonnassa. Tiedätkö millaisessa sukellusveneessä miehesi työskentelee?
    Kaija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän on Los Angeles-luokan ydinsukellusveneessä. Mielenkiintoinen työ varmasti! Asutko täällä USA:ssa vai jossain muualla?

      Poista
  4. Tsemppiä loppuodotukseen ja todella kiva, että miehesi voi olla nyt kotona. Uskon, että noissa sukellusvenehommissa tarvitaan ihan erilaista luonnetta !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tietynlainen luonne ja huono hyvä huumori tulevat todellakin tarpeeseen :).

      Poista