tiistai 2. toukokuuta 2017

Viikon liikuntatauko

Viime viikolla minuun iski jokin totaalinen uupumus. Olo oli hieman puolikuntoinen eikä energiaa tuntunut riittävän täysillä tehoilla oikein mihinkään. Aamulla herätyskellon soidessa väsytti, vaikka unitunteja olikin takana kahdeksan, jopa yhdeksän. Rämmin töitten läpi miten kuten kärttyisenä ja työpäivän jälkeen vasta väsyttikin. Olisin aivan hyvin voinut mennä nukkumaan vaikka kahdeksalta ja posottaa tyytyväisenä aamuun asti.

Koska oloni oli kuitenkin puolikuntoinen eikä aivan totaalisen kipeä (lasi puoliksi täynnä), jahkailin alkuviikosta joka ilta liikkumisen kanssa. Menisinkö lenkille, joogaisinko, tekisinkö koti- vai salitreenin ja vai olisiko sittenkin parempi levätä. Lopulta kyllästyin jahkaamiseen ja tein heti kättelyssä itseni kanssa sopimuksen: Ottaisin viikon lomaa treeneistä enkä kuluttaisi energiaa edes sen pohtimiseen, pitäisikö kuitenkin treenata.

Päätös meni nappiin ja nautin viikon liikuntalomastani sen minkä väsymykseltäni pystyin. Viikonloppuna alkoi tehdä jo mieli liikkumaan ja maanantaina en meinannut pöksyissäni pysyä, kun tiesin pääseväni töitten jälkeen juoksemaan.

Viikon totaalikieltäytyminen vei mukanaan alkavan flunssan ja palautti vastalahjaksi liikkumisen ilon. Tänä aamuna pääsin sängystä ylös jo kuudelta ja ampaisin saman tien sumuisille kaduille juoksemaan. Aamu oli lämmin ja kostea ja lenkin jälkeen tunsin olevani ekan kerran pitkään aikaan ihan kunnolla hereillä.

Aamun juoksumaisemat

Tiedätte varmasti sen vanhan totuuden, että joitain asioita arvostaa vastaa sitten kun ne menettää. Nähtävästi sama periaate toimii myös itseasetettujen kieltojen kohdalla. Tulipa testattua ja todettua, että liikunta on edelleenkin tärkeä ja mielekäs osa elämääni. Silloinkin kun ei ihan kauheasti huvittaisi.

4 kommenttia:

  1. Mullakin on ollut nyt pari paivaa liikuntalomaa (aloin tassa hiljattain joogailemaan vahintaan 5 paivaa viikossa) ja nyt alkaa jo vahan harmittaa, etta pitaneet ottaa ohjaimet taas kasiin ja hypata joogamatolle. On paljon karttyisampi olo kun ei oo tehnyt aamujoogaohjelmaa pariin paivaan :D Ihanat maisemat muuten! Robert kerto etta kun han lahti toihin tana aamuna, oli ulkona sumusta, mutta ma en huomannu yhtaan mitaan vaikka nousinki samaan aikaan. Tosin lahdin kotoa vasta 8-9 valilla ja siina vaiheessa jo porotti aurinko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joogasta tulee kyllä aivan totaalisen hyvä olo sisäisesti ja ulkoisesti. Mutta joskus siitäkin tarvitsee lepoa ja sitten se maistuu taas entistä paremmin.
      Tuo sumu oli todella tiheää vielä kuuden jälkeen, mutta seitsemän aikoihin aurinko pilkisti jo pikkuisen. Töihin lähtiessä kasin jälkeen ei ollut enää sumusta tietoakaan :). Viimeaikoina on kyllä ollut aivan täydelliset ilmat! Tuo sumukin oli kaunista ja ihanan virkistävää kun ei onneksi tarvinnut ajaa autolla mihinkään.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitti! Joskus sumu ja harmauskin on kaunista.

      Poista