Tuesday, May 23, 2017

Kohti parempaa loppuviikkoa

Työkaverini huikkasi tänään kotiin lähtiessään hyvät viikonloput. Kyse oli rankan päivän jälkeisestä vitsistä, mutta minulla meni useampikin tunti ennen kuin tajusin ettei tänään todellakaan ole perjantai. Viikko on vasta tiistaissa, mutta tuntuu kuin se olisi kestänyt vähintäänkin nälkävuoden verran.

Mikä siis mättää?

Kiire ja keväthulabaloo, parin lapsen päättymätön täiden kierrätys, kesällä edessä olevat isot muutokset elämän rytmissä sekä ylitöistä aiheutuneet suunnitelmien vaihdokset sekä eilen että tänään.

En malttanut odottaa kotiin pääsemistä ja juoksulenkkiä, mutta parkkeeraaminen omalle autopaikallemme osoittautui astetta haastavammaksi. Meillä on talon takaisella kujalla etelä-Kaliforniamaisen tyypillisesti sekä autotalli että sen edustalla autopaikka. Näin jo kaukaa, että kujalla oli auto poikittain, mutta oletin sen olevan naapurimme auto ja jäin odottelemaan kapean kujan vapautumista. Auto ei kuitenkaan liikahtanut yhtään mihinkään ja lopulta päätin parkkeerata tienvarteen ja katsastaa tilanteen hieman lähempää.

Auto oli käynnissä ja jarruvalot päällä. Kuskin paikalla oli mies, joka oli joko tajuton, kuollut tai nukkui. Koska auto oli parkkeerattu aivan talomme kohdalle, päätin soittaa Phillin paikalle ennen miehen herättelyä. Phill huhuili miehen hereille, mutta herätessään mies hellitti jalkansa jarrupolkimelta, jolloin auto lähti liikkeelle kohti upouutta aitaamme. Kaikeksi onneksi Phill reagoi nopeasti ja sai huudollaan unenpöpperöisen miehenkin toimimaan ennen aidan kanssa kolarointia. Kun Phill tiedusteli, oliko miehellä kaikki hyvin, kertoi hän varjostavansa varasta ja nukahtaneensa kesken ajojahdin. Hieman kumma ja ontuva selitys. On meillä täällä San Diegossa poliisejakin...

Lopulta tämä oman elämänsä herra etsivä päätti siirtyä jonnekin muualle jatkamaan vakoiluaan tai uniaan ja minä pääsin vihdoinkin kotiin.


Tästä eteenpäin iltani olikin noususuhdanteinen, joskin aivan liian lyhyt. Jos ei juoksulenkki, lasi punaviiniä ja Possun kustannuksella nauraminen auta, niin sitten on jo kyse jostain astetta vakavammasta. Ihana Possu - maailman kärsivällisin kissa.

2 comments:

  1. Haha, toi Possun kuva on kylla niin loistava. Toisaalta ei uskoisi samaksi kissaksi, jota viikon aikana hadin tuskin ehtii vilaukselta nakemaan. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Possulla on kaksi eri persoonaa: Meihin 100% luottava rennon letkeä seurakissa ja se kaikkia ja kaikkea vierasta pelkäävä piiloutuja. Jos joskus vielä ymmärtäisi, miksi vieraan ihmiset ovat Possusta niin mahdottoman pelottavia.

      Delete