torstai 26. toukokuuta 2016

Minä ja aamudonitsi

Söin tänään aamupalaksi donitsin. Kello ei ollut vielä edes kahdeksaa kun todella makea ja tuore Ube Taro Coconut donitsi humpsahti vatsani täytteeksi. Uutiskynnyksen aamupalavalintani ylittää sen takia, että kyse taisi olla ensimmäisestä donitsiaamupalastani ikinä.

En ole suuri donitsien ystävä, mutta tämä North Parkissa sijaitsevan Nomad Donutsin yksilö oli kyllä selkeästi sieltä rinkula-asteikon paremmasta päästä. Makeahan se oli kuin mikä, mutta ei mitenkään rasvaisen oloinen ja taatusti todella tuore. Mielikuvituksellisia makuvaihtoehtoja löytyi jokaisen nystyrän tarpeisiin ja suurin osa vaihtoehdoista löytyi myös vegaanisena versiona.


Mutta siltikin tuntuu, että herkku olisi maistunut vielä paremmalta iltapäiväkahvin kanssa. Vaikka ruokakäsitykseni ovatkin muuttuneet ja avartuneet USA:ssa asuessani, en edelleenkään tykkää syödä aamulla mitään banaania ja maapähkinävoita makeampaa. Enkä ole myöskään aivan sata varma, kuinka pitkään yksi donitsi pitää minut liikkeessä. Kun kahvin ja sokerin vaikutus hälvenee, saattaa edessä olla unelias ja kurniva aamupäivä.

Ajatus siitä, että kaikki amerikkalaiset vetelisivät donitseja joka aamu aamupalaksi, on yhtä oikea kuin se, että kaikkien suomalaisten lautaselta löytyy kaurapuuroa. Aamupalavaihtoehtoja löytyy joka lähtöön, mutta keskimääräisesti aamupala taitaa olla päivän aterioista se eniten suomalaisesta perusmallista poikkeava.

Oma arkinen vakkariaamupala on tällä hetkellä banaani maapähkinävoi leipänen tai avocado ja keitetyt kananmunat. Viikonloppuisin syömme yleensä myöhemmin ja enemmän tai käväisemme aamupalalla jossain lähiravintoloistamme.


Olen edelleenkin sitä mieltä, että aamupala on päivän tärkein ja paras ateria, vaikka viimeaikaiset tutkimuset väittävätkin jotain ihan muuta. Aamupalan tärkeys oli kuulemma murofirmojen keksimä markkinointikikka, jolla ei ole mitään tieteellistä näyttöä. Ehkä, mutta itse en siitä kyllä luovu kuin välttämättömän pakon edessä. Jos ihan totta puhutaan, voisin syödä (amerikkalaisia) aamupalaruokia vaikka päivän jokaisella aterialla, enkä taida olla ajatukseni kanssa edes ihan yksin. Vai mitä sanotte?

10 kommenttia:

  1. Meillä on töissä tosi usein donitseja ja kolacheja aamuisin. Ite en ymmärrä ollenkaan sitä, että aamulla syödään donitseja tai muffinsseja, (vaikka karkkia voisinkin syödä heti aamusta haha). Mulle aamupala on myös tärkeä, enkä luovu siitä. Yleensä kyllä joudun syömään 9-10 maissa jonkun snäckin kun maha kurnii jo. Syön siis aamupalan jo 6 aikaan, niin en millään jaksa odottaa ruokaa lounaaseen asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. New Hampshiressa mun luokassa oli yksi lapsi, jonka äiti toi tuskaisen usein munchkineita koko ryhmälle aamupalaksi. Ne aamut olivat yleensä piiiitkiä ja tuskaisia sokerihumalaisen lapsilauman kanssa :D.
      Se on kyllä totta, että jos kuudelta syö aamupalan, ei sillä meinaa pärjätä lounaaseen asti ilman snäkkiä. Ja sekin on kumma, miten maha tottuu erilaisiin arki- ja viikonloppurytmeihin.

      Poista
  2. Kylla, aamupalaruoat, ainakin amerikkalaisen mallin mukaan, menee ihan lounaaksi tai paivalliseksi. Ei oo niin valia mita se kello nayttaa, jos kaapista loytyy aamupalavirikkeet niin loytyy ne sitten lautaseltakin. Samaa mielta tuosta etta aamupala on se kaikista eroavin. Meilla kavi viime talvena ruotsalaisia kylassa ja Robert kyseli brunssilautasen aaressa etta mitas ne normaalisti syo aamupalaks ja vastaus oli etta "leipaa ja jugurttia." Robertia jotenki hammastytti tama :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ei kyllä muutenkaan ymmärretä suomalaisia voileipiä :). Avovoikkari, jonka päällä on yksi siivu juustoa ja kinkkua tai kalkkunaa, kurkkua, tomaattia ja salaatinlehti... Täällä niitä tulee syötyä vain harvoin, mutta Suomessa käydessä palaan aina automaattisesti voikkari ja jogurtti -aamupalaan sitä edes sen kummemmin miettimättä.

      Poista
    2. avovoikkari on maailman paras valipala! makaan en tee niita kovin usein taalla mutta aina valilla muistan ostaa tarpeellisia etta voi tehda niita :) kavipa muuten hauskasti etta luin taman tana aamuna ja kun Robert tuli kotiin, oli han ostanut aamupala aineksia! eli meilla syodaan huomenna todennakoisesti brunssiksi biscuits and "sausage" gravy (eli vegeaamupalanakkeja.) Mua taas kummastuttaa vielakin se etta taalla syodaan nakkeja aamupalaks. Ei meilla vaan tehty niin...

      Poista
    3. Me käytiin tänään brunssilla Moncai:ssa Adams Avenuella ja tulit mun mieleen. Se on täysin vegaani rafla, mutta oli kyllä hyvää!

      Poista
  3. Mulle ei toi makea aamupala toimi laisinkaan, tarve on puurolle ja raejuustolle. Ja ravintoa pitää saada tasaiseen tahtiin läpi päivän. Töihin suuntaan "muutamien" eväiden kanssa: aamupala nro 2, lounas, välipala... ja työpisteeltä löytyy tietysti aina pikapuuroa, pähkinöitä jne. akuuttien nälkätilanteiden varalle :D

    Ellu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Akuutteihin nälkätilanteisiin on kyllä hyvä varautua muutamilla extra-eväillä :). Vatsa oppii rutiinit ja osaa kyllä vaatia lisää täytettä tietyin väliajoin.

      Poista
  4. Herkulliselta näyttää tuo aamudonitsi. :) Onneksi täällä päin ei sellaisia harrasteta, koska voin hyvin kuvitella itseni syömässä pitkään ja hartaasti aamupalaksi donitsia, ennen kuin edes kyllästyisin niihin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, ehkä se on tosiaan ihan hyvä jos ei donitsit maistu heti aamusta tai jos ei niitä ole saatavilla :D. Huonomminkin voisi olla...

      Poista