Viiden tunnin mole kastike

Olen uusien makujen suhteen yleensä kohtuullisen avarakatseinen ja kokeilen mielelläni ruokia ympäri maailman. Joihinkin makuihin ja rakenteisiin tottuminen vie kuitenkin aikaa, jolloin mukaan astuu motivaatio: Onko tästä ruuasta pitäminen minulle oikeasti tärkeää vai riittääkö minulle se, että sitä tuli kokeiltua?

Pidän valtavasti meksikolaisesta ruuasta, mikä ei tietenkään ole laisinkaan hullumpi juttu, kun satumme asumaan alle 20 mailin päässä Meksikon rajasta ja Tijuanasta. Ihan joka päivä tai viikko en kuitenkaan vetele kupuuni eteläisen naapurimme ruokaa, sillä autenttinen meksikolainen ruoka ei ole ihan sieltä kevyimmästä päästä. Mutta silloin kun herkutellaan, herkutellaan turhia miettimättä. Olen heikkona grillattuihin kala, mustekala ja katkarapu tacoihin ja meksikolaisiin papuihin (refried black beans).

Meksikolaisten ravintoloiden ruokalistalta löytyy kuitenkin yksi maku, jonka päälle en ole ymmärtänyt laisinkaan. Kyse on epämääräisen näköisestä, hajuisesta ja makuisesta Mole-kastikkeesta.

Mole -kastikkeita on monia erilaisia, mutta se mihin täällä San Diegossa useimmiten törmää taitaa olla jonkinlainen versio Mole Poblano -kastikkeesta. Kastikeeseen tulee lukuisia raaka-aineita, joista maun kannalta keskeisimmät ovat suklaa ja erilaiset chili-paprikat. Kastike on maultaan. öh, maanläheinen (earthy), jota kuvaisin arkisemmin sanalla tunkkainen. Toisinaan tunkkaisuutta taitetaan sokerilla, jolloin öklön suklainen lopputulos ei sovi suuhuni enää laisinkaan. En siis ole suuri fani, mutten myöskään kovin kokenut Molen kuluttaja.

Mielipiteeni Molesta tietäen, päätti Phill tarttua haasteeseen ja kokeilla ensimmäistä kertaa elämässään Molen valmistusta. Hommaan kului aikaa kaikkineen jotain neljän ja viiden tunnin väliltä, mutta lopputuloksena hellalta löytyi höyryävä padallinen kastiketta seuraavan kuuden kuukauden tarpeisiin. Kaikeksi onneksi tämä versio maistui minusta huomattavasti aiemmin maistamiani versioita paremmalta, jopa hyvältä. Kokki oli itsekin tuotokseensa tyytyväinen, mutta ilmoitti kuitenkin samaan hengenvetoon, ettei luultavasti valmista Molea alusta alkaen enää koskaan.

Ah, miten esteettistä...

Mutta nytpä tiedän senkin, että maailmasta löytyy Molea myös minun makuuni. Seuraavaksi täytyykin sitten löytää luottoravintola, josta sitä saa sitten, kun meidän varastomme ehtyvät.

Onko teillä kokemuksia molesta tai kenties omien asuinmaiden epämääräisitä ruuista, joista haluaisit pitää, mutta homma vaatii hieman totuttelua?

P.S. Reseptikin löytyy pyydettäessä kaikille niille, jotka haluavat vietää tuntikausia keittiössä. En suosittele, ellet ole todella vannoutunut Mole-fani.