Tapaus auto

Asuessamme aikanaan New Hampshiressa elimme elämäämme yhden auton turvin. Homma vaati hieman sumplimista, odottelua ja joustamista meiltä kummaltakin, mutta vastalahjaksi säästimme rahaa ja saimme viettää kiireisen arkemme keskellä yhteistä laatuaikaa uskollisen peltikopperomme sisällä. Homma toimi kun se pistettiin toimimaan.

Kolme vuotta sitten keväällä edessä oli kuitenkin muutto San Diegoon ja totesimme ajan olevan kypsä toisen auton hankintaan. Halusimme vanhan, mutta vielä täysin toimivan Camrymme rinnalle uudemman ja isomman menopelin ja päädyimme pitkällisen pohdinnan ja testailujen jälkeen siihen, että Toyotan RAV4 olisi meille se oikea.

Seuraavakasi meidän piti päättää ostammeko uuden vai käytetyn vai kokeilemmeko meille täysin vierasta leasausta. Emme tienneet leasauksesta mitään emmekä olleet sen suhteen aluksi laisinkaan vakavissamme, mutta mitä enemmän asiaa selvittelimme sen varteenotettavammalta vaihtoehdolta se alkoi tuntumaan.

USA:ssa leasaus menee (ainakin Toyotalla) jotakuinkin näin:

• Sopimus tehdään kolmeksi vuodeksi. Jos sopimuksesta haluaa eroon aiemmin, on se mahdollista tiettyä "rangaistusmaksua" vastaan.
• Yleensä autoliikkeet vaativat jonkinlaisen käsirahan, esimerkiksi $2000.
• Hinta neuvotellaan aivan samoin kuin autokaupat nyt yleensäkin neuvotellaan. Luottotiedoilla (credit score) on myös merkitystä ja military statuksella saattaa saada alennusta. Isojen juhlapyhien, kuten Memorial ja Labor day, hujakoilla on aina käynnissä jonkinlainen alennuskampanja.
• Pakettiin kuuluu tietty vuosittainen mailimäärä. Ylimääräisiä maileja voi ostaa tarvittaessa myös kesken leasaus-kauden. Kolme vuotta sitten alin vaihtoehto oli 12 000 mailia vuodessa, mikä osoittautui meille nappivalinnaksi. Työmatkojen ja arkiajon lisäksi olemme tehneet autolla viikonloppureissuja sekä kaksi pitkää road trippiä (muunmuassa muuttomatkan itärannikolta Kaliforniaan) ja jäimme siltikin n.6000 mailia maksimin alle.
• Ensimmäisen parin vuoden huollot kuuluvat hintaan ja takuuehdot ovat muutenkin samat, kuin millä tahansa uudella autolla.
• Sopimusta allekirjoitettaessa käydään hyvin tarkasti läpi, mikä kuuluu normaaleihin "elämänjälkiin" (wear and tear) ja tarjolla on jos minkälaista extra suojaa ja vakuutusta. Kannattaa miettiä jo etukäteen, mitä oma vakuutus kattaa ja kuinka varmanpäälle haluaa ottaa. Itse otimme extra-vakuutuksen vahinkojen ja esim. renkaiden varalle välttääksemme taloudelliset yllärit auton palautusvaiheessa (excessive wear and tear).
• Sopimuksen päätyttyä voit joko lunastaa auton itsellesi (käteisellä tai rahoituksella), leasata uuden auton tai viedä bisneksesi ihan minne huvittaa.

Päädyimme lopulta leasaamaan auton, sillä kuukausittaiset maksut olivat huomattavasti pienemmät kuin jos olisimme ostaneet upouuden auton. Emme myöskään tienneet tuossa vaiheessa, millainen auton tarpeemme olisi kolmen vuoden kuluttua ja kuinka kauan Camry vielä kestäisi.

Kolme vuotta meni, humpsis vain, ja nyt olemme siinä pisteessä, että leasaus-sopimuksemme päättyy tämän kuun lopussa. Olemme olleet  todella tyytyväisiä autoomme ja päätökseemme, mutta nyt pitäisi päättä, mikä on seuraava vetomme. Aluksi olimme täysin vakuuttuneita siitä, että leasaamme uuden RAV4:n, mutta asiaa enemmän mietittyämme emme olleetkaan enää varmoja.

Jos lunastat leasaamasi auton itsellesi tiedät tasan tarkkaan mitä saat, mutta hinnasta ei voi neuvotella. Arvo on mitä on ja jos ei taskussa ole riittävästi taaloja, menee vielä joitain vuosia ja korkodollareita ennen kuin auto on oikeasti sinun ja maksettu. Tässä vaiheessa auto ei olekaan enää kovin uusi ja jälleenmyyntiarvoltaan kummoinen, mutta elämä ilman automaksuja on houkuttelevaa. Ja kun kerran Toyotasta on kyse, kestää auto luultavasti vielä monia vuosia ilman ongelmia. Vertaillessamme hintoja totesimme, että summa jolla saisimme lunastaa "oman" automme itsellemme, on huomattavasti alempi kuin markkinoilla olevat vastaavat kulkupelit.

Jos taas leasaat uuden auton, saat käyttöösi kirjaimellisesti upouuden auton, josta maksat kuukausittain vähemmän kuin kolme vuotta vanhan autosi lunastamisesta. Leasaus on koukuttavaa, sillä se on huolettomampaa ja autot menettävät arvoaan niin nopeasti. Huonona puolena tässä on luonnollisesti se, että kolmen vuoden jälkeen olet taas samojen päätösten edessä etkä ole edelleenkään yhtään se lähempänä automaksutonta elämää.

Olemme pyöritelleet päässämme numerotoita, elämäntilanteita ja järkevyyslaskelmia jo hyvän aikaa ja muuttaneet mieltämme edestakaisin ainakin viisi kertaa. Päätös tuntui vaikealta, sillä erot vaihtoehtojen välillä ovat niin minimaaliset. Lopulta päädyimme kuitenkin siihen, että lunastamme tämän auton itsellemme. Yksi tasaisten vaakakuppien kaataja oli nelivetoisuus. Kävi meinaan niin, että koko Kaliforniassa oli vain yksi nelivetoinen vuoden 2016 RAV4 ja se oli väriltään ehdoton ei, eli harmaa. Ymmärrämme kyllä ettei nelivetoisille Toyotan kaupunkimaastureille ole aurinkoisessa San Diegossa juurikaan tarvetta, mutta meidän tiemme vie meidät hyvin todennäköisesti lumiselle itärannikolle ennen kuin kolmen vuoden sopimus päättyy.

Vaikka upouudet autot ovatkin kivoja, on toisaalta myös kiva jatkaa ajelua autolla, jonka tunnen läpikotaisen hyvin ja johon liittyy ihan valtavan paljon muistoja. En edes uskalla ajatella sitä tunteellista tuskaa jonka joudun kohtaamaan, kun vielä syvemmän historian omaava Camry siirtyy autuaammille ajelumaille... Se päivä ei ole välttämättä kovinkaan kaukana, vaikka toivossa onkin aina kiva elää.