sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Asioita, joista tiedät olevasi jo yli kolmekymppinen

Useimmiten en koe oloani kovinkaan vanhaksi enkä anna ikänumeron estää kivoja puuhia, mutta välillä on pakko myöntää olevansa jo selkeästi yli kolmikymppinen.

Iän kertymisen huomaa muunmuassa elokuvissa käydessään. Käsi ylös, kuka muistaa ysikytluvun alun Viidakkokirja piirretyn ja katseli upouutta versiota sisäisesti (tai avoimesti) innosta hihkuen. Uskomatonta, kuinka pitkän matkan animaatiotekniikka onkaan kulkenut. Ja hitsit kuinka monta eri Spidermania elinvuosiini onkaan mahtunut...

Vanhenemisen huomaa myös esimerkiksi siitä, että papereita ei kysytä enää läheskään aina. Ei edes USA:ssa, jossa katselin kerran vierestä, kun selkeästi yli kuusikymppiselle miehelle ei myyty olutta, kun ajokortti oli unohtunut kotiin.

Ja huomaahan sen toki siitäkin, että kavereiden pikkusiskot ja -veljet ovat jo ihan aikuisia, omat hoitolapsetkin saaattavat mennä pituudessa ohi eivätkä kasikutoset olekaan enää ihan älyttömän nuoria.

Tai siitä, että joku ihan äsken tapahtunut juttu tapahtuikin oikeasti jo kymmenen vuotta sitten ja omista ylppärijuhlistakin on jo 14 vuotta.

Aika kuluu nopsempaa, unta tarvitsee enemmän ja peili näyttää pienimmätkin laiminlyönnit aivan samantien.

Onneksi ei olla kuitenkaan liian vanhoja leikkimään. Tänään askartelimme mm. rautalankakoiria taidemuseossa. 

Mutta kaikesta tästä huolimatta on juuri tämän ikäisenä edelleenkin ihan kivaa. Muisteltavaa ja perspektiiviä alkaa löytymään jo ihan kivasti - joka päivä pikkuisen enemmän.

8 kommenttia:

  1. Tuttuja mietteitä täälläkin! Itsellä ikä alkaa olla jo lähempänä 4 kuin 3-kymmentä, mutta yhtään ei tunnu siltä! On myös uskomatonta, että vanhin lapseni täytti jo 10 vuotta!!! Miten se on mahdollista edes.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tärkeintä on se miltä itsestä tuntuu. Ympärillä olevien ihmisten vanheminen on vain jokin kumma luonnonoikku :).

      Poista
  2. Ma taas toivon niin etta ne laiminlyomiset alkaisi nakya peiliin katsoessa ettei tarvi jatkuvasti kuunnella etta nayttaa teinitytolta :D Mutta kuulemma heti kun tayttaa 30 niin sellainen alkaa nakya, joten ensi talvea odotellaan innolla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan ajatelleeni ihan samoin. Ärsytti kun aina luultiin nuoremmaksi, kunnes yhtenä päivänä vain tajusin, että sitä ei enää juurikaan tapahdu :D. Kumma juttu...

      Poista
  3. Kylla todellakin huomaa itsekin, etta teinivuodet ovat jaaneet taa jo hetki sitten :)
    Kyllapa harmitti, kun Suomessa kaydessakaan ei enaa kysyta papereita - ei edes sen jalkeen, kun otettiin kayttoon se "alle kolmikymppisen nakoisilta henkiloilta pitaa kysya papereita"-kaytanto. Ai naytan jo selkeasti yli kolmikymppiselta, kiitos kovasti!
    Olen myos samaa mielta siita, etta juuri taman ikaisena on kivaa - eihan mulla kymmenen vuotta sitten ollut laheskaan nain paljon kokemuksia, joista ammentaa perspektiivia elaman poluille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on tiettyjä kauppoja ja baareja, joissa ihan kaikilta kysytään paperit, mutta ihan tavis ruokakaupassa kysytään usein vain, että olethan jo yli 21. Eikä haittaa, vaikka päällä olisi pinkki huppari eikä laisinkaan meikkiä. Nykyään melkein hihkun riemusta, kun kassa päättääkin kysyä paperit :D.

      Poista
  4. Haa, itärannikolla kysytään paperit kaikilta, jotka näyttää alle nelikymppisiltä ja vielä on kysytty joka kerta! Ja onneksi mieheni on sen kahdeksan vuotta vanhempi niin voin kuvitella olevani vielä nuorekas.. T: ylioppilas vm-98

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän lähikaupassa ollaan aika vapaamielisiä tämän suhteen, niin haluan ainakin uskoa :D.

      Poista