tiistai 13. lokakuuta 2015

Kiukkunälkä

Pidän itseäni aika mukavana ja rentona tyyppinä, jonka pinna venyy kuin lehmän häntä. Siis yleensä. Kaikki tämä kuitenkin unohtuu, kun olkapäälleni istahtaa piru nimeltä nälkä. Nälkäisenä äsyttää ja kiukuttaa eikä pinnani kestä yhtään ylimääräistä painoa napsahtamatta poikki. Pystyn hillitsemään ja hallitsemaan itseni jotenkuten jos on pakko olla ihmisiksi, mutta tuttujen ja rakkaiden edessä minusta tulee nälkäisenä kärttyinen akka.

Phill tietää toki "vaivani", muttei vieläkään ymmärrä, saatika osaa samaistua. Hän voi kulkea täydellisen aterian perässä vaikka kuinka pitkään, odottaa herkullisen illallisen valmistumista tunteja ja selvitä pitkälle iltaan, vaikka lounas tai aamupala olisikin jäänyt välistä. Minäkin yritän, koska arvostan hyvää ruokaa, mutta aika vaikeaa se on. Ongelma olisi ehkä jotenkin ratkaistavissa sopivilla välipaloilla, mutta eihän niitä nyt aina ole matkassa enkä muutenkaan ole suuri napostelun ystävä. Siinä käy helposti niin, että täytän vatsani kaikella turhalla ja se herkullinen illallinen jää sitten kuitenkin nauttimatta.

Tuskin olen ongelmani kanssa yksin. Tiedän aika montakin tyyppiä, joiden sisään kätkeytyy kylläinen Jekyll ja nälkäinen Hyde. Ja löytyypä meille englannin kielestä oma sanantekelekin: hangry. Tuntuu paljon paremmalta ja oikeutetummalta kiukutella, kun ilmiölle löytyy yleisesti käytetty termi. Tai sitten ei.

Jos ihan totta puhutaan, en ymmärrä itsekään nälkäistä Veeraa. Miten ihmeessä on mahdollista, että nälällä on niin suuri vaikutus mielialaan ja sitä on vaikea hallita järkikeinoin? Sillä sekunnilla kun saan ruokaa, kaikki mielipaha katoaa savuna ilmaan ja kiukkunälkä naurattaa (tai hävettää). Tiedostan ärsytykseni syyn jopa jo sillä hetkellä kun ärsyttää, mutten osaa siltikään taikoa sitä pois ilman ruokaa.


Miten on, onko tähän ongelmaan muuta ratkaisua kuin syöminen? Jos tiedostaa ongelman syyn ja "hölmöyden", voisiko mieltä treenata vahvemmaksi vai meneekö tämä kaiken tahdonvoiman ulottumattomiin?

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Sunnuntaikävely meidän nurkilla

Olen ehkä hieman kumma tyyppi, mutta tunnustetaan pois: Pidän kaduista. Siis ihan tavallisista kaduista ja katumaisemista, jotka voivat sijaita joko pienissä kyläpahasissa tai isoissa suurkaupungeissa. Kaikki kelpaa ja jokaiselta kadulta löytyy jotain jännää, jos malttaa pysähtyä katsomaan.

Tämä meidän melkein kotikatu, Adams Avenue, on pitkä ja täynnä jos mitä ihmeteltävää. Kävelemme, juoksemme ja ajamme kadulla päivittäin, mutta siltikin löydän joka päivä jotain uutta, mitä en ollut vielä aiemmin huomannut. Tämän aamuisella brunssimatkalla nappasin pitkästä aikaa kameran mukaan ja kuvasin pienen siivun sunnuntaisista ihmeistä ja ihastuksen aiheista.





Ohi ajanutta palomiestä nauratti, kun näki minut kuvaamassa näitä taideteoksia





"Meidän puisto" - naapureistamme parhain

Tänään oli jotakuinkin täydellinen sunnuntai, joka olikin oikeastaan vasta lauantai. Huomenna USA:ssa "juhlitaan" Columbus Day:ta, minkä kunniaksi aamulla ei soi herätyskello. Columbuksen tekoihin en ota kantaa, mutta pitkä viikonloppu kelpaa kyllä. Ja niin kelpaavat myöskin pitkät unet. Täydellisen sunnuntain viettäminen on nähtävästi yllättävän rankkaa.

lauantai 10. lokakuuta 2015

Uitettu vaaka

Alan pikkuhiljaa uskomaan, että tänä vuonna kaikki sääuskomukseni heittävät El Ninon kunniaksi häränpyllyä. Lokakuu on jo pitkällä ja mittari pompsahti taas yli neljänkympin. Parhaimmillaan auton mittari näytti eilen 106 F eli 41 C. Kyllä tarkenee!

Juoksemiset, haikkaamiset ja kaiken muun kuivalla maalla tapahtuvan liikkumisen sai siis unohtaa ihan suosiolla. Mutta ei se mitään, onhan meillä vaihtoehtoja. Päätimme lähteä Raijan kanssa Mission Baylle ja vuokrata SUP-laudat tunniksi.


Tällä kertaa luotin taitoihini jo sen verran, että uskalsin ottaa selkääni repun, josta löytyi puhelin, autonavaimet, vaihtovaatteet,iPod, juoksukello, kuulokkeet ja rahapussi. Meinasin katua valintaani siinä vaiheessa kun tuuli ja aallot keinuttelivat lautaani ihan eri tavalla kuin viimeksi tyynenä päivänä. En kuitenkaan mulannut. Vielä. Siinä vaiheessa kun päätin olevani niin taitava, että vaaka onnistuisi helposti, mulasin sitten jo ihan komeasti. Onneksi päässäni oli kuitenkin sen verran järkeä, että jätin reppuni uhkarohkeimpien temppujen ajaksi rannalle.

Melkein vaaka

ja sitä seurannu uitettu koira

Tämä koira kuitenkin jo onnistui



Taitaapi olla vielä pitkä matka siihen, että sujahtelisin sujuvasti jooga-asennosta toiseen laudalla keikkuen. Heh, ei ehkä ihmekään, enhän minä mikään taipuisa joogi ole kuivallakaan maalla. Mutta oli meillä silti kivaa. Eikä tullut kylmä, ei sitten laisinkaan.

torstai 8. lokakuuta 2015

Koti San Diegossa

Kun on jo näinkin vanha (öh, siis kokenut), voi lähes jokaiselle päivälle keksiä jonkin vuosipäivän. Tänään juhlitaan San Diego-päivää, sillä siitä on nyt tasan kaksi vuotta, kun road trippimme päättyi ja San Diegosta tuli koti.

Voisi kuvitella, että siinä menee hetki, ennen kuin tämän kokoinen kaupunki alkaa tuntumaan oikeasti kodilta, mutta ei se ihan niinkään ole. Alkuaikoina olin toki vähän väliä eksyksissä kuin lumiukko, mutta eihän se mitään estänyt. Seikkailin, ihastuin, rakastuin ja aika nopsaan myös kotiuduin. Phill oli ensimmäisen kuukauden merillä, eikä minulla ollut muuta mahdollisuutta kuin viilettää paikasta toiseen. Muuten minusta olisi tullut yksinäinen kotihöppänä.

Nykyään tuntuu siltä, että San Diegosta on tullut jo kolmannen asteen koti, eli kotikotikoti. Muistatteko vielä tämän minun ja kavereideni kehittelemän kotiteorian? Koti on siellä, missä minäkin juuri tällä hetkellä, kotikoti siellä, missä suurin osa tavaroistani ja kotikotikoti siellä, missä sydänkin. Osa sydämestäni on toki aina Suomessa, mutta elämäni on nyt täällä. Niin ja onhan meillä täällä myös tämä ihka oma kimppakämppä pankin kanssa. Sekin on aika arvokas side tähän kaupunkiin.

Phill kysyi minulta, pitäisikö meideän lähteä juhlistamaan San Diego-päivää johonkin kivaan ravintolaan, mutta vastasin kieltävästi, koska jääkapissa on vielä eilistä chiliä, josta  tuli ihan pirun hyvää. Ulos voidaan mennä vaikka huomenna, mutta tänään aion listata Top 10 syytä, miksi San Diegossa on iiiiiihana asua. Here we go:

  • Sää. Vaikka valitankin aina kuivuudesta ja tänä kesänä myös kuumuudesta, on San Diegon sää suurimman osan vuodesta täydellinen. Ikävöin ajatuksen tasolla neljää vuodenaikaa, mutta jos totta puhutaan, en pidä kylmästä, en sitten yhtään.



  • Koko. San Diego on iso kaupunki, mutta kuitenkin helppo ottaa haltuun. Täällä on helppo liikkua paikasta toiseen eivätkä ruuhkat ole lähimainkaan samaa tasoa kuin esim. Los Angelesissa. Täällä pystyy liikkumaan myös kävellen, pyörällä ja julkisilla, mikä on aivan huippua.


  • Tyyliltään hyvin erilaiset kaupunginosat. San Diego jakautuu aika selkeisiin kaupunginosiin, joista jokainen löytää varmasti suosikkinsa. Esimerkiksi meidän nykyinen asuinalueemme Normal Heights ja vieressä sijaitseva North Park vetoavat nuoriin (hipsteri) aikuisiin, Keskusta houkuttelee jet settereitä, Ocean Beach on omistettu rennoille surffari brolle ja hipeille ja La Jollassa kukoistaa varakas luksuselämäntyyli. Tekemistä ja ihmeteltävää riittää loputtomasti, jos viitsii välillä lähteä uusiin naapurustoihin seikkailemaan. 



  • Tapahtumat. Isossa kaupungissa järjestetään tapahtumia laidasta laitaan, ihan joka päivä,


  • Rannat. Niitä on paljon ja ne ovat kauniita.

  • Vuoret. Loputtomasti haikkimahdollisuuksia ihan kaupungin vieressä.

Raijan kanssa  Iron Mountainilla

  • Ravintolat, panimot ja viinitilat. San Diegoon nousee laadukkaita pienpanimoita ja persoonallisia ravintoloita kuin sieniä sateella ja Temeculasta löytyy eteläisen Kalifornian parhaimmat viinitilat. Täällä arvostetaan paikallisuutta ja pieniä yrityksiä.



  • Balboa Park. Valtava puisto, josta löytyy sekä kulttuuria että silmänruokaa.Niin ja pandoja, jos jaksaa jonottaa.

En jaksanut jonottaa, siksi koala

  • Urheilujoukkueet. Vaikka mitään valtavaa menestystä ja joukkohuumaa ei olekaan ollut hetkeen tarjolla, voi täällä käydä hurraamassa baseball- futis- ja nyt myös lätkäpeleissä

  • Rentous. San Diegossa on rento meininki. Viikonloppuisin terassit täyttyvät flipflop -kansasta ja puvut vaihtuvat shortseihin. Useisiin valkoliinaravintoloihinkin saa (halutessaan) astella sandaaleissa. Tosin paita ja jonkinlaiset kengät pitää muistaa laittaa päälle. Siitä muistutellaan myös kauppojen ovissa.




Siinä Top 10, enemmänkin olisin keksinyt. Tulkaa käymään ja tekemään omat listanne! Tai jos olet jo käynyt, mitä jäi uupumaan listalta?

tiistai 6. lokakuuta 2015

Tee se itse (kun kaupasta ei löydy)

Kohtasimme uuteen kotiin muuttaessamme kissojen hiekkalaatikon muotoisen ongelman: Boxille ei tuntunut löytyvän hyvää paikkaa mistään. Nykyisessä kodissamme ei ole erillistä pyykkihuonetta ja vierasvessakin on sen verran pieni, ettei kahden kissan tarpeisiin sopiva isohko laatikko mahtunut sinne millään. Ratkaisimme ongelman tilapäisesti hankkimalla suljetun boxin ja sijoittamalla sen keittiön ruokailutilaan, roskiksen viereen.

Ratkaisu osoittautui siedättäväksi, mutta oli kaukana ihanteellisesta. Vaikka siivoammekin laatikon usein ja kaavimme tuoksuvat tuotokset kannelliseen roskikseen useita kertoja päivässä, potkivat kissat irtohiekkaa sinne tänne. Nyt kun meillä ei ole enää armeliaita ja iljettäviä kokolattiamattoja, oli helppo huomata, kuinka pitkälle likainen "hiekka" oikein kulkeutuukaan.

Aika pian meillä meni hermot ja totesimme ettei hiekkalaatikko voisi jäädä keittiön nurkkaan pysyvästi. Oli alettava miettimään laatikon ulkopuolelle (ehehheh) aka avattava Pinterest. Pintrestistä löytyi vaikka mitä ideoita, mutta eniten innostuimme hiekkalaatikon piilottamisesta huonekalun sisään. Lähdimme siis Ikeaan ja yritimme etsiä tarkoitukseen sopivan ja edullisen lipaston tai kaapin. Pyörimme Ikeassa ja muissa huonekaluliikkeissä monena iltana kissavessaa etsien, mutta emme vain löytäneet täydellistä yksilöä, josta olisi saanut helposti muokkaamalla olohuoneeseemme naamioituvan kakkalinnan.

Lopulta näpsäkkä Phill päätti suunnitella kaapin itse. Mietimme mitat tarkasti sekä kissojen tarpeiden että sisustuksellisten ratkaisujen kannalta. Halusimme, että kaapin sisään saisi piilotettua hiekkalaatikon lisäksi myös roskiksen ja puhdistusvälineet. Toinen tärkeä juttu oli ulos kulkeutuvan lian ja hajuhaittojen eliminoiminen. Phill päätyi lopulta malliin, jossa kissat kulkevat sisään pienestä ovesta ja kääntyvät 90 astetta ennen varsinaiseen "vessahuoneeseen" päätymistä. Helpon siivoamisen mahdollistamiseksi kaapista saa avattua etuseinän lisäksi myös kannen.

Phillin työkaverilla on autotallissaan pieni verstas, josta löytyi kaikki tarvittavat työkalut. Kaapin rakentaminen olisi onnistunut myös Philliltä, mutta kaveri innostui projektista niin paljon, että halusi kyhätä se meidän puolesta. Häneltä meni projektiin noin kaksi päivää ja lopputulos näytti juuri siltä kuin pitikin.



Halusimme käsitellä puun niin, että siitä tulisi veden kestävä, myrkytön ja väriltään mahdollisimman tumma. Päädyimme käyttämään maalin sijaan mustaa suoja-ainetta (wood stain), jotta kaappi sopisi mahdollisimman hyvin yhteen sohvapöytämme kanssa. Löysimme internetin ihmeellisestä maailmasta idean alkoholin ja ruokavärin käyttämisestä varsinaisen stainin sijasta, mutta totesimme pienen kokeilun jälkeen, että meillä menisi ikä, terveys ja aivan liikaa alkoholia ennen kuin saisimme väristä tarpeeksi tumman. Ostimme siis vesipohjaista wood stainia ja viimeistelimme suojan täysin myrkyttömällä sellakalla (shellac).




Projekti on nyt valmis ja saanut kissoiltakin jo täyden hyväksynnän. Kaappi sijaitsee tällä hetkellä sohvan vieressä päätypöytänä, mutta saattaa vaihtaa paikkaa vielä tulevaisuudessa, kunhan saamme kaikki projektimme päätökseen. Lattioille kulkeutuvan irtohiekan määrä on laskenut minimiin eivätkä tuoksutkaan ole aiheuttaneet ongelmia. Leikkelin kaapin pohjalle mittatilauksena maton, joka on helppo kuljettaa ulos ravistettavaksi ja vaihtaa tarvittaessa uuteen.

Let the catification begin! Tämä poop castle - projekti poiki ajatuksen myös kissojen kiipeilyseinästä, mutta josko nyt kuitenkin uusisimme ensin vaikka vaatekaappimme.

English version for all the English-speaking cat lovers:

While doing the final walk through in our new home, we realized that we didn't have a good spot for our cats' litter box. First we placed it in the kitchen but that didn't really work. Our younger cat covers his poop enthusiastically and kicks litter everywhere, and our older cat doesn't cover at all. Not an ideal situation, if your litter box is in the kitchen.

After a week of sweeping and walking on litter, we decided it was time to think outside the box. Our goal was to save space and reduce the mess, and the answer we found on Pinterest, was to hide the litter box inside a piece of furniture. 

First we were gonna go with an Ikea hack but changed our mind because we couldn't find the perfect piece of furniture for our purposes. Luckily, my husband is pretty handy and designed his very own custom made poop castle (aka litter box cover). Cats love it, it looks good in our living room, it's easy to clean, and the most importantly, our floors are now litter-free. It's exactly what we wanted and needed.


sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Sinisiä Enkeleitä ja palanen Suomea

Kun asuu kaukana Suomesta, nousevat kaikki pienimmätkin Suomi-kytkökset arvoon arvaamattomaan. Tämä ulkosuomalainen tuijotteli lauantaina taivasta silmät melkein kyynelissä, kun ranskalainen Breitling Jet tiimi esitti "ilmabalettiaan" Nightwishin tahtiin. Sepäs jos mikä oli kaunista katsottavaa.


San Diegossa järjestettiin tänä viikonloppuna vuosittainen Miramarin Air Show, jossa sekä siviili- että military-lentäjät antavat parastaan. Tapahtuma on ilmainen ja mukanaan saa tuoda vaikka oman kylmälaukun ja tuolin, mutta halukkaille löytyy myös maksullisia katsomoita ja kymmenittäin erilaisia ruokavaihtoehtoja.

Viime vuonna ihailimme koneita vain kaukaa alueen ulkopuolelta, mutta tänä vuonna päätimme uhmata kuumaa auringonpaahdetta sekä ihmismassoja ja lähteä ihan paikanpäälle. Viisas päätös! Miramarin show oli maineensa veroinen. Olen nähnyt laivaston upean Blue Angels -shown kerran aiemminkin eivätkä Breitlingit jääneet laisinkaan huonommiksi. Alueelle pääsy vei oman aikansa, mutta katsojille oli varattu sen verran reilusti tilaa, että kaikkien egot, kamerat ja kyynärpäät mahtuivat mukaan ongelmitta.

Merijalkaväen demo



Yllä olevat kuvat ovat Breitling Jet Teamin taidonnäytteitä

Elävä legenda: Sean D. Tucker

Maailman nopein rekka,Shockwave Jet Truck, viiletti yli 300mph

Robosaurus

Faaaaaaaaaaaat Albert! Selostajat tekivät showsta entistäkin paremman

Laivaston ylpeys: U.S. Navy Blue Angels

Päivän arvoitus: Kuinka monta konetta näet ja kuinka monta niistä on ylösalaisin?




Jos koskaan, ikinä, milloinkaan saat mahdollisuuden nähdä Blue Angelsien, Breitlingien tai minkä tahansa vastaavan porukan esityksen, suosittelen lämpimästi. Nämä pilotit tuntevat koneensa kuin omat taskunsa ja sen kyllä huomaa! Vaikuttava show!