lauantai 2. syyskuuta 2017

Kun puhelinriippuvaisen puhelin meni rikki

Kun puhelin menee ihan totaalisen rikki, joutuu omaa puhelinriippuvuuttaan katsomaan väkisinkin silmästä silmään.

Eilen iltapäivällä se tapahtui, aivan yllättäen, vaikka pieniä hajoamisen merkkejä onkin ollut ilmassa aina silloin tällöin. Ensin puhelimeni alkoi piippaamaan non-stoppina lataamisen merkiksi, vaikkei se ollut edes kytkettynä laturiin. Piippailu alkoi käymään pian hermoilleni ja päätin kokeilla vakkariratkaisuani: virrat pois ja takaisin päälle. Muuten hyvä, mutta puhelin ei palautunut enää koskaan normaaliksi. Näyttö meni mustaksi ja sitä koristi rivi kummallisia koodeja, sekä surullinen android-robotti, joka ilmoitti, että puhelin latailee jotain eikä kohdetta saisi missään nimessä sammuttaa. Noh, eipä puhelinta edes pystynyt sammuttamaan, ennen kuin akku loppui. Tämän jälkeen puhelin ei käynnistynyt enää koskaan. R.I.P.

Koska kyseessä oli jo vanha ja kertaalleen korjattu puhelin, päätin hankkia uuden. Tilansin Best Buy:sta uuden Samsung Galaxy S 8 -puhelimen, tarkistin hinnat muista kaupoista price matchin varalta ja noukin puhelimen kotiin tänään aamupäivällä. Seuraavaksi pitikin sitten suunnata AT&T liikkeeseen aktivoimaan puhelin, mutten muistanut, missä lähin sellainen sijaitsee. Mutta eihän se mitään, googletetaan... öh, niin millä, kun puhelin ei toimi? 

Ei muuten ollut ihan yksi eikä kaksi kertaa, kun olin hieman hukassa sen vajaan vuorokauden aikana, jonka vietin ilman puhelinta.

Töissä tarvitsen puhelinta lähes jatkuvasti, sillä suuri osa kommunikoinnista tapahtuu eri sovellusten avulla. Vanhempien kanssa käytämme Brighwheelsia ja työkavereiden kanssa Slack viestittelyä. Jokaisessa luokkahuoneessa on iPad, mutta puhelimen kanssa on huomattavasti helpompaa pysyä käryillä ja ajantasalla.

Ilman puhelinta oli myöskin mahdotonta kommunikoida pitkää työpäivää tekevän Phillin kanssa illan ruuista ja muista suunnitelmista. En voinut myöskään heittäytyä laiskaksi ja tilata ruokaa kotiinkuljetuksella, sillä ilman puhelinta ruokakuski ei olisi päässyt meidän lukitusta portista sisään. 

Puhelittomana en voinut myöskään latailla kissojen tai aamupalojen kuvia instaan, tarkistaa ajo-ohjeita tai liikenneraportteja, asettaa herätystä enkä viihdyttää itseäni palveluvuoroani odotellessani. Aika hurjaa!

Noh ei vain, oikeasti selvisin aika hyvin ja löysin AT&T -liikkeenkin ihan mutkattomasti. Ikävintä tässä episodissa oli rahanmenon lisäksi se, että puhelin vei mukanaan kaikki sinne tallennetut numerot. Laittakaa siis perhe ja kaverit numeroita tulemaan!


Positiivisen puolen näettekin sitten tuosta yllä olevasta kuvasta. Vanhan S5 puhelimeni kamera oli kaikkien putoilujen ja naarmujen jäljiltä ihan onneton, mutta kyllä nyt kelpaa taas napsia silloinkin, kun iso kamera jää kotiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti