torstai 11. tammikuuta 2018

Ikävä kotiinpaluu

Asuessamme New Hampshiressa saatoimme unohtaa avaimet ulko-oveen useammaksikin yöksi eikä auton ovien lukitseminenkaan ollut aina ihan välttämätöntä. Toki Portsmouthissakin sattui ja tapahtui aina silloin tällöin, mutta pääpiirteittäin tunsin oloni hyvin turvalliseksi.

Kun muutimme San Diegoon, varastettiin meiltä heti ekana päivänä työkaluboxi pihatiellemme parkkeeratusta autosta. Varkaus tapahtui sillä aikaa kun kannoimme ostoksia sisälle ja opetti meille tärkeän läksyn: Tuona päivänä auton ovet jäivät lukitsematta viimeistä kertaa.

Rakastan San Diegoa kaikkine rouheine kulmineen, mutta ymmärrän että sillä on myös oma nurjapuolensa. Tämä nurjapuoli on ollut hiljainen jo useamman vuoden ajan, mutta hyppinyt silmilleni viimeisen viikon aikana kaksi kertaa.

Maanantaiaamuna töissä oli tapahtunut kummia. Ensimmäiseksi huomasimme käytävää peittävän pölyn, jonka alkuperäksi selvisi pian katossa sijaitseva palosammutin. Seuraavaksi yhden luokkahuoneen vessasta löytyi koiran panta ja vanha pyyhe. Spooky? Kyllä vain! Turvakameroista selvisi, että koditon nainen oli murtautunut kouluun kello viisi aamulla. Nainen oli peseytynyt yhden luokkahuoneen lavuaarissa ja pessyt siinä myös koiransa. Aamun ensimmäinen opettaja oli saapunut kouluun hieman kuuden jälkeen ja kameroista näkyi, kuinka murtautuja oli juossut samaan aikaan sivuovesta ulos. Nainen ei varastanut mitään, mutta tästä lähtien koulun hälytysjärjestelmä on päällä joka yö.

Vielä ikävämpi tapaus sattui tänään. Avatessani kotimme pihalle johtavaa porttia, osui ensimmäiseksi silmiini patiomme eteen parkkeerattu pyörä. Mietin, että se oli eriskummallista, sillä kellään naapureistamme ei ole tapana jättää pyöriä ulos, saatika meidän oven viereen. Seuraava ihmetyksen aiheeni oli avoinainen autotallin sivuovi sekä kotiovemme edustalla olevat hanskat. Luulin ensin, että Phill oli tullut aikaisin kotiin ja ryhtynyt siivoamaan autotallia, mutta koti oli pimeä ja hiljainen. Tarkempi tutkimus osoitti, että autotallin ovi oli murrettu auki ja pyöräni oli kateissa. 

Phill tuli kotiin jota kuinkin samaan aikaan poliisin kanssa. Poliisi oli todella mukava, mutta myöskin rehellinen, eikä antanut suuria toiveita pyörän löytymisen suhteen. Varas oli ollut selkeästi kiireinen tai valikoiva, sillä autotallin takaosassa sijaitseva Phillin pyörä sekä meidän kummankin lumilaudat olivat edelleenkin tallessa. Juuri muuta arvokasta meidän (sotkuisessa) autotallissa ei sitten olekaan.

Kadonneen pyörän lisäksi joudumme uusimaan autotallin sivuoven ja toipumaan henkisesti siitä ajatuksesta, että joku murtautui kotiimme. Onko joku seurannut elämäämme sen verran tarkasti, että tiesi minun säilyttävän kallista pyörääni aivan oven vieressä, vai oliko kyse sattumasta? Ja erityiskiitoksen haluaisin antaa sille naapurille, joka jätti portin taas kerran lukitsematta...

Kuvassa niitä San Diegon mukavampia puolia

Tällaista siis tänään. Huomenna onkin sitten ohjelmassa vakuutusraporttien täyttämistä ja Phillillä oven korjausta. Pahemminkin olisi toki voinut käydä jos varas olisi vienyt enemmänkin tavaraa tai päättänyt murtautua kotiimme. Toivon kuitenkin, että murtautumiskiintiömme oli nyt tässä vähintäänkin seuraavaksi neljäksi vuodeksi.

6 kommenttia:

  1. Tuplaten ikävää olisi ollut jos olisi murtanut kodin oven ja penkoessa säikäyttänyt kisulit pakosalle 😥.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota samaa mekin mietittiin ja todettiin, etta paljon ikavamminkin olisi voinut kayda. Meidan kisuleita kun ei saa takaisin vakuutuksesta eika millaan rahalla.

      Poista
  2. Hei Veera! Sulla on ihana reipas elämänasenne ja on ollut mukava lukea kirjoituksiasi. :) Voisitko miettiä että tekisit jonkun vlogi-postauksen kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta palautteesta :)! Olen monesti miettinyt videoiden tekoa (erityisesti) reissuista, mutten viela toistaiseksi saanut aikaiseksi. Hopottelyvideoita en koe omaksi jutuksi, mutta jonkun toimintavideon voisin kylla joskus toteuttaa.

      Poista
  3. Voi ei!
    Kölnissä tunnen yllättävän monia, joiden kotiin on murtauduttu. Tai ei kolme tai neljä tuttavaa nyt montaa ole, mutta on se enemmän kuin Suomessa koskaan. Ikävin näistä oli tapaus lapsiperheen kodissa, koska se oli ajoitettu niin täydellisesti, että perheen arkea oli seurattu hetken. Pidän tämänhetkistä kotikatuamme erittäin turvallisena. Talon vastapäätä on kahvila ja ohikulkijoita on paljon, niin että epäilyttävät puuhat huomattaisiin varmasti. Lisäksi sekä minä että alakertalainen teemme usein töitä kotoa eli talossa on usein joku paikalla. Toivottavasti turvallisuuden tunteesi palautuu pian, sillä kyllä tuo aina vähän kolauttaa. Ja onneksi tappiot eivät olleet tuon isommat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidan koti sijaitsee aika hiljaisella kadulla ja korkea aita (jonka pitaisi siis pitaa tunkeilijat loitolla, jos ei joku naapureista olisi jattanyt porttia auki) takaa myos sopivasti nakosuojan. Mutta pieneksihan nama vahingot loppupeleissa jaivat ja nytpa on sitten seka koti- etta autotallin ovessa entista paremmat lukot.

      Poista