lauantai 11. marraskuuta 2017

Voi taivas

San Diegon taivas on antanut tällä viikolla parastaan ja hohkannut aamuin illoin oranssina, keltaisena, purppurana, pinkkinä, violettina ja kaikkea siltä väliltä.



Ihan joka ilta, tai varsinkaan aamu, en ole ennättänyt ulos asti taivasta ihailemaan, mutta sen verran kuitenkin, että olen hukuttanut instagram-tilini taivaskuviin ja puhelimen muistista löytyy vähintäänkin kymmenen lisää. Neljä San Diegossa vietettyä vuotta ei ole ollut tarpeeksi laimentamaan auringonlaskujen viehätystä ja hyvä niin. Ammennan niistä onnea ja energiaa mielelläni vaikka joka päivä elämäni loppuun saakka.


Luonnon kauneutta ja rentouttavaa vaikutusta ei voi päihittää ja siksipä ajattelimme suunnata viettämään harvinaista lauantaivapaata, ja vielä harvinaisempaa yhteistä vapaata, metsään. Kokonaiset viikonloput ovat nykyään niin harvinaista herkkua, että pelkkä ajatuskin tästä meneillään olevasta kolmipäiväisestä viikonlopusta on vetänyt suupieliäni ylös niinä pimeinä aamuina, kun herätyskello on soinut jälleen kerran aivan liian aikaisin.



Ihana syksy! Minä tykkään sinusta ihan valtavasti!

P.S. Auringonlaskujen lisäksi kuvat tarjoavat kattavan pläjäyksen meidän naapuruston katumaisemia. Tältä meidän kulmilla näyttää.

2 kommenttia:

  1. Upeat auringolaskut, voiko niihin kyllästyä koskaan? En usko, että mä ainakaan voisin! Erilaistahan se on tuolla palmujen alla lämmössä, mutta ovat suomalaisetkin auringonlaskut upeita ja väririkkaita. Niitä mäkin olen ajellut katselemaan pitkin kesää ja nyt talvellakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko, etta minakaan kyllastyn niihin koskaan. Ja aivan totta, Suomen auringonlaskut ja keskiyon aurinko ovat myos ihania! Niita on kova ikava.

      Poista