lauantai 4. marraskuuta 2017

Kun kukaan ei huomaa

Kävin kesän lopulla silmälääkärissä ja sain kuulla, että näköni oli muuttunut juuri sen verran, että uusien silmälasien hankkiminen olisi suositeltavaa. Otin uutiset vastaan ilolla, sillä olin aivan loputtoman kyllästynyt vanhoihin laseihini, mutta kuitenkin sen verran nuuka, etten edes harkinnut ostavani uusia laseja "turhaan".

Koska käytän piilareita lähes joka päivä, ei minulla ollut uusien lasien kanssa valtavaa kiirettä ja hyvä niin, sillä eihän niitä sopivia kappaleita nyt ihan niin vain löytynytkään. Lähdin silmälasikaupoille asenteella ei hajuakaan millaiset, mutta mahdollisimman erilaiset kuin nykyiset, mikä jätti vaihtoehdoille aika laajan skaalan.

Tuskaisen monen kaupan ja mietintäpäivän (-viikon) jälkeen löysin vihdoin mieleiset lasit. Odottelin laseja reilun viikon enkä olisi malttanut odottaa enää hetkeäkään. Teki pitkästä aikaa mieli jättää piilarit kaappiin ja ruveta rillipiruksi.

Mutta kuinkas niiden tosi erilaisten lasien kanssa sitten kävikään?

Ensimmäisenä iltana petyin karvaasti kun Phill ei edes huomannut, että kasvoillani oli jotain uutta. Kuittasin tämän kuitenkin miehet huokaisulla ja päätin laittaa lasit seuraavana päivänä töihin. Jos työkaverini huomaavat t-paitojeni tekstit, huomaavat he taatusti uudet lasitkin. Paitsi että eivät huomanneet. Ei työkavereista yksikään. Mutta arvatkaapa ketkä huomasivat? No, tarkaavaiset lapset tietenkin. Meidän pienet, joilla ei ole vielä tarpeeksi sanoja havaintojensa ilmaisuun, tuijottivat naamaani tavallista pidempään ja tutkivat lasejani mutaisilla sormillaan.



Okei, eivät nämä lasit nyt ehkä niin erilaiset ole, mutta kyllä minä näistä siltikin tykkään. Nähtäväksi jää kauanko lasi-intoni jatkuu tällä kertaa, mutta ainakin hetken aikaa minut voi taas bongata lasit päästä ihan vapaaehtoisestikin.

P.S Täältä löytyy kuva edellisistä ja ihan samanlaista intoilua siitä, kuinka minusta tuli juuri silmälasi-ihminen

12 kommenttia:

  1. Mä muuten huomasin mut jäi vsllan sanomatta ääneen kun oli liikaa mielessä muutenkin. :p Mut huomasin ja oli kivat! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Ja joo, ehka toisen silmalasit ei oo aina se paallimmaisin mielessa oleva juttu :).

      Poista
  2. Tuosta tuli mieleen, kun minä laitoin parikymppisenä ekaa kertaa piilarit. Etukäteen kuvittelin, miten kaikki työkaverit hämmästyvät uutta rillitöntä lookiani ja sanoisin oikein rennosti ja huolettomasti että joo, laitoin piilarit... Ei toki kukaan maininnut sanallakaan eikä huomannut mitään 😐 Hienot ovat rillisi kuitenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tullaisen eron luulisi kyllä jo huomaavan! Hassua mihin ihmiset kiinnittävät huomiota. Ja kiitos!

      Poista
  3. Hienot on lasit ja sopii hyvin, kaunis olet!

    VastaaPoista
  4. Mutta oleppa sitten sellanen "trendilasien" satunnainen käyttäjä ja johan kaikki huomaa rillit nokalla 😀 hyvältä näyttää uudet lasit ☺

    VastaaPoista
  5. Ihan samat kokemukset, useimmat ei rillien vaihtumista huomaa ja sitten jos tulee juttua asiasta, niin mulle on kommentoitu että no ne onkin ihan samanlaiset kuin entiset, vaikka väri, koko ja muoto olisi vaihtunut totaalisen erilaiseksi... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, selkeästi siis meidän uudet lasit (tai silmälasit ylipäänsä) ei ole muiden mielestä kovin kiinnostava uudistus. Oh well, pääasia, että me tykätään :).

      Poista
  6. Minä ajattelen asian sinunkin kohdallasi niin, että lasit ovat juuri niin sopivat ja hyvännäköiset ettei kukaan noteeraa niitä (sanon saman usein asiakkaillekin kun he pettyneenä kertovat, ettei kukaan sanonut mitään uusista laseista). Olen siis silmälasi alalla :) Mutta lapset tietysti ovat asia erikseen, huomaavat kaiken ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä huomattavasti mukavampi syy ja ajattelutapa :D.

      Poista