Monday, January 30, 2012

Kissanpäivät

Pari viimeistä kuukautta ovat osoittaneet aavistukseni todeksi: Kissat ovat kiehtovia otuksia. Siihen tuntimäärään nähden, jonka Kisu viettää nukkuen, hänelle kerkiää sattumaan ja tapahtumaan uskomattoman paljon. Useimmiten kommellukset ovat lähinnä hassuja, mutta välillä meidän lehmänhermoja koetellaan ihan todella. Siksipä omistankin tämän kirjoituksen Kisun ihanille ja vähän vähemmän ihanille tavoille ja sattumuksille.

Kaiken lukemani ja kuulemani perusteella luulin, että kissoille on tärkeää hoitaa vessa-asiat rauhassa ja yksityisesti. Koska asunnossamme on kokolattiamatot kaikkialla muualla paitsi keittiössä ja kylpyhuoneessa, päätimme sijoittaa Kisun hiekkalaatikon oman vessanpönttömme viereen.

Kaikeksi onneksi Kisun vessa-asiat ovat sujuneet (ripulipäivää lukuunottamatta) täysin ongelmitta. Yksityisyyttä tämä kissa ei kuitenkaan tunnu liiemmin tarvitsevan eikä myöskään antavan. Jostain syystä Kisu tulee tarpeilleen yleensä aina silloin, kun joku muukin on vessassa. Ja välillä Kisu hengailee vessassa ihan huvikseenkin. Hänestä on äärimmäisen kiehtovaa katsella, mitä me siellä oikein touhuamme. Rutiini alkaa olemaan hänelle jo tuttu, mutta siltikin ah, niin mielenkiintoinen. En ole kovinkaan yllättynyt, jos hän jonain kauniina päivänä tekee tarpeensa pönttöön, pyyhkii takamuksensa ja vetää vessan.

Kisu inhoaa suljettuja ovia. Suljettu vessan ovi (kun haluamme sitä yksityisyyttä), nenän edestä sulkeutuva ulko-ovi, jääkaapin ovi ja komeron ovi sekä aina suljettuna oleva työhuoneen ovi... Siinä pienelle kissalle tragediaa kerrakseen. Etenkin ulos Kisulla on aivan valtava hinku. Olemme joutuneet kehittämään omat konstit päästäksemme sujuvasti sisään ja ulos. Siitäkin huolimatta Kisu on jo pari kertaa juossut ovesta pihalle. Onneksi vauhti on pysähtynyt samantien Kisun huomatessa olevansa oikeasti ulkona. "Eihän tässä näin pitänyt käydä!"

Koska hinku ulos on niin kova, olemme ottaneet Kisun pari kertaa sylissä pihalle katsomaan maisemia ilman välissä olevaa ikkunalasia. Phill osti Kisulle myös valjaat, mutta niiden päälle saaminen on niin kovan työn takana, että olemme lykänneet treenejä vähän keväämmäksi. Olemme myös miettineet, voisiko Kisun ulkoiluhaluja hillitä päästämällä hänet ulos kaameimmalla koiranilmalla. Valitettavasti en kyllä usko sen tehoavan, sillä Kisun inho vettä kohtaan on hyvin valikoiva. Pakotettu kylpy on ehkä karmeinta maailmassa, mutta vessanpöntössä on kyllä ihan kiva uida ja tiskialtaassakin voi seikkailla, vaikka siinä sivussa saattaakin pikkaisen kastua.

Kisu rakastaa likaisia sukkia ja kenkiä. Mitä hikisemmät sen parempi. Muita mielenkiintoisia suosikkeja ovat suihkusta tippuvien vesipisaroiden pyydystäminen, salaatinlehdillä herkuttelu, oman hännän jahtaaminen, meidän olkapäillä matkustaminen sekä käynnissä olevan pesukoneen tuijottaminen.

Leikkiminen ei tietenkään rajoitu vain oman hännän metsästämiseen, vaan leikkikaluksi kelpaa ihan mikä tahansa kissoille tarkoitetuista leluista kyniin, henkareihin ja paperinpaloihin. Hätätilassa myös väärään paikkaan jääneet silmälasit ja avaimet sekä käytetty hammaslankakin kelpaavat. Kun Kisu on oikein leikkisällä tuulella, kaikki liikkuva voi joutua hyökkäyksen kohteeksi. Tähän kategoriaan kuuluvat tietenkin myös meidän jalat ja kädet, jotka näyttävät välillä aika katu-uskottavilta.

Vaikka leikkiminen onkin Kisulle äärettömän tärkeää, keskeytyy leikki saman tien, jos joku avaa ulko-oven/suunnittelee ulko-oven avaamista, ottaa esiin Kisun ruokapurkin, menee vessaan tai koskee Kisun hiekkalaatikkoon. Myös pakottava tarve puhdistautua voittaa leikkimisen mennen tullen. Edellä luetellut "häiritsevät" tekijät myös herättävät Kisun syvimmästäkin unesta.

Monien kissojen tapaan Kisu nukkuu ihan kaikkialla muualla paitsi omassa sändyssään. Silloin kun Phill ja minä emme ole kotona, Kisu nukkuu yleensä joko sohvalla "oman" (siis minun...) peittonsa päällä, avonaisen komeron ylähyllyllä tai meidän sängyn alla. Kisun sänky oli alunperin sänkymme vieressä, josta siirsin sen hetki sitten sänkymme alle, kun Kisu kerran tuntuu viihtyvän siellä. Eipä auttanut sekään; tänään viimeksi löysin tyytyväisen Kisun nukkumasta sänkynsä vierestä lattialta.

Kaikkein mieluiten Kisu kuitenkin nukkuu minun tai Phillin sylissä sohvalla tai sängyssä meidän kanssa peiton alla. Hänellä tuntuu olevan jonkinlainen kuudes aisti, jonka avulla hän tietää, milloin olemme juuri aikeissa nousta ylös. Silloin on Kisun näkökulmasta paras hetki näyttää vastustamattoman suloiselta ja tehdä olo mukavaksi. Sama koskee myös öitä/aamuja: Viimeksi tänään heräsimme joskus neljän/viiden aikaan hirveään möykkään, kun Kisu jahtasi vinkuvaa (lelu)rottaa ympäri makkaria ja olkkaria. Hetken aikaa vikinää kuunneltuamme, Phill luovutti ja kävi vaihtamassa rotan hiljaisempaan malliin. Vinkuna kyllä lakkasi, mutta Kisu luuli saaneensa leikkikaverin ja innostui leikkimään entistä vauhdikkaammin. Hetken kuluttua hän oli onnistunut kaivamaan esiin toisen, kauan kadoksissa olleen, vinkulelun, jota hän tuli ylpeänä esittelemään korviemme juureen. Kisun leikit jatkuivat, kunnes herätyskello pärähti soimaan. Koska olimme rättiväsyneitä, sallimme itsellemme yhden torkutuksen. Ja niinhän siinä kävi, että Kisu päätti vihdoin rauhoittua ja kömpiä väliimme nukkumaan - Sopivasti paria minuuttia ennen, kuin meidän täytyi nousta ylös.

Mutta kukapa voisi olla pahalla tuulella, kun pieni harmaa karvapallo tapittaa silmiin, puskee otsaa otsaa vasten ja kehrää kuin luksusjahdin moottori. Hölmöilyillään ja suloisuudellaan Kisu tarjoaa meille taatut päivittäiset naurut ja pidentää odotettavissa olevaa elinikäämme himpun verran joka päivä. On se vaan niin ihana.

No comments:

Post a Comment