Taisin aiemmin mainitakin, että olemme viettäneet kaikki edelliset yhteiset thanksgivingimme Phillin perheen luona New Jerseyssa. Tänä vuonna meidän ei ollut mahdollista lähteä reissuun, joten päätimme järjestää oman friendsgivingin.
Torstaina Phill puuhaili ihan koko päivän keittiössä. Minä avustin, siivoilin ja juoksin kaupassa hakemassa unohtuneita aineisosia. Pisin operaatio oli tietenkin kokonaisen kalkkunan kypsentäminen. Kalkkunamme painoi komeat 18 lb ja vietti uunissa kuutisen tuntia.
Kalkkunan valmistus 101
Kalkkunan lisäksi meillä syötiin stuffingia (kuivaa ja märkää), gravya, karpalohilloketta, perunamuussia, vihreitä papuja, sipulipaistosta, kurpitsakeittoa ja tulista päärynäsalaattia. Tähän kun lisätään alkupalapöydän vihannekset, juustot, keksit ja oliivit sekä kolme jälkkäripiirakkaa, ei taida olla ihmekään, että osa vieraistamme päätyi pötköttelemään olohuoneemme "ähkynurkkaukseen".
Ruoka oli hyvää ja sitä oli taatusti riittävästi. Ruokaakin parempaa oli kuitenkin tunnelma ja meidän monenkirjava vierasjoukkomme. Koolla oli meidän lisäksi 11 uutta ja vanhaa ystävää vähän sieltä sun täältä. Koska meillä ei ole toivoakaan mahduttaa tällaista joukkoa saman pöydän ympärille (eikä edes tarpeeksi tuoleja), oli illallisemme hyvin vapaamuotoinen. Emmekä me kyllä muunlaisia kekkereitä osaisi järjestääkään. Hienostelematta hyvää ja hauskaa - siinä meidän motto.
Yöllä vieraiden jo lähdettyä ja Phillin kaaduttua suorin vartaloin sänkyyn, tuli mieleeni kaksi sanaa, jotka kieteyttivät päivän olennaisimmat aika hyvin:
Thankful and Full
... joulua odotellessa
