Joulukuinen road trippimme huipentui ihmeellistäkin ihmeellisemmälle Grand Canyonille, joka yllätti, mykisti ja jäädytti meidät totaalisesti. Tiesittekö, että Grand Canyonilla talvi on ihan oikea talvi? Me emme! Olimme suunnitelleet haikkaavamme rinnettä alas kohti kanjonin pohjaa, mutta totesimme aika pian, että pelkkä kanjonin reunan seuraaminen kävi lenkkareilla liukastellen extreme-urheilusta. Mutta ei se mitään, seuraavalla kerralla valmistaudumme kunnolla ja vaellamme leirikamppeiden kera ihan pohjalle asti. Halutessaan South Rimmin luonnonpuistosta voi vuokrata avukseen myös muulin tavaroita kantamaan.
Kanjonin reunaa voi seurailla kävellen useita maileja kumpaankin suuntaan. Vietimme muutaman tunnin maailman reunalla samoillen ja nautimme toinen toistaan uskomattomammista maisemista sekä hieman yllättävästä hiljaisuudesta. Grand Canyonille riittää turisteja varmasti vuoden jokaiselle päivälle, mutta purevan kirpakka talvi-ilma sai suurimman osan ihmisistä pysyttelemään autoissaan ja vain piipahtamaan suosituimmilla näköalapaikoilla. Sepäs sopi meille! Vaikka kylmyys hiipikin lopulta luihin ja ytimiin saakka, eivät palelevat sormet ja punainen nenänpää tuntuneet kummoisiltakaan uhrauksilta tätä luonnonihmettä ihastellessamme.
Tässä minun Grand Canyon vinkkini:
- Varaudu olosuhteisiin sään mukaan: Kesällä kanjonilla on tuskaisen kuuma, talvella nähtäväsi oikeasti kylmä (ja huomattavasti hiljaisempaa kuin kesällä)
- Älä ajele South Rimmille Las Vegasista päiväseltään. Minua ainakin olisi harmittanut, jos takaisin olisi pitänyt lähteä lähes samantien. Lyhyiden yöunien, yli neljän tunnin ajomatkan ja monen tunnin ulkoilun jälkeen olimme myös hyvin väsyneitä. Puolentoista tunnin ajomatka Flagstaffiin tuntui aika maksimilta.
- Ole varovainen kanjonin reunalla kävellessäsi. Pudotus on pitkä eikä turva-aitoja löydy muualta kuin suosituimmilta näköalapaikoilta.
- Muista, että pohjoisen puolen puisto (North Rim) suljetaan talveksi. South Rim pysyy kuitenkin auki vuoden ympäri.



