Täydellinen vaatekaappi

Pienessä kodissa jokainen neliö ja kaapin nurkka tulee tarpeeseen. Muuttaessamme tähän kotiin reilu vuosi sitten, totesimme samantien, että yksi tärkeimmistä ja kalleimmista projekteista tulisi olemaan vaatekaappiemme uusiminen. Kummassakin makuuhuoneessa oli isot kaapit, mutta säilytystilan maksimointi oli kaukana ideaalista. Päämakkarin kaapissa oli rekki ja liian kaukana katonrajasta oleva hylly. Vierashuoneen makkarissa oli sentään yritetty rakentaa eri kokoisia hyllyjä, mutta toteutus oli kaukana onnistuneesta.

Kiersimme lukemattomia kauppoja ja selailimme eriaisia vaihtoehtoja, muttemme siltikään löytäneet kukkarollemme ja olemassa olevien kaappien mittoihin sopivia täydellisiä vaatekaappeja. Vetkuttelimme ja vitkuttelimme ja elimme sotkuisten ja saumoistaan pursuilevien kaappien kanssa aivan liian pitkään.

Lopulta Phill totesi, että olisi fiksuinta suunnitella ja rakentaa kaapit itse. Vierashuoneen kaapin Phill väsäsi muutamassa illassa minun lomaillessani Suomessa. Lopputulos oli onnistunut ja toimiva, mikä rohkaisi meitä tarttumaan toimeen myös omassa makuuhuoneessamme.

Suunnittelimme ja toteutimme tämän kaapin yhdessä. Mietimme tarkkaan, mitä halusimme ja pyysimme lava-auton omistavaa ystäväämme kanssamme Home Depotiin. Phill leikkasi vanerilevyt oikean kokoisiksi ja vastasi muutenkin kaikista insinöörin taitoja vaativista mittaustöistä. Minä avustin kokoamisessa ja hoidin koko höskän hiomisen.

Maalausurakka odottelee vielä toteuttajaansa (eli minua) ja uudet ovetkin aiomme vielä hankkia. Mutta jo nyt olemme täysin rakastuneita tähän kaappiin. Aivan kuten vierashuoneen kaappikin, tämä vastaa tarpeitamme täydellisesti. Kaapin viimeistelystä on jo pari viikkoa ja se on edelleenkin siisti. Woot woot! Yksi laatikoista on lisäksi edelleenkin tyhjänä ja pari hyllyäkin voisi helposti vapauttaa tarvittaessa muuhun kuin hattu-/kenkä-/solmiokäyttöön.

Parasta tässä kaapissa on toimivuuden lisäksi hinta. Täydellisiä kustannuksia on vaikea laskea, sillä olemme tehneet päällekäin monia projekteja ja ostaneet joitain uusia työkaluja, mutta uskoisin silti päätyneemme alle 400 taalan. Ei ollekaan huono, jos katsoo vastaavien ratkaisujen hintoja esimerkiksi Ikeassa, Home Depotissa, Lowesissa tai Container Storessa.

Tänä kesänä on tullut todellakin nikkaroitua ja todettua, että meistä on tähän. Seuraava, ja toistaiseksi viimeinen, isompi projekti on sekin viimeistelyä vaille valmiina autotallissa. Toiveissa olisi, että työnalla oleva "ruokakomero" ratkaisisi keittiön kaappipulan ja veisi meidät vielä yhden askeleen lähemmäksi siisteyttä ja simppeliyttä.

Kaiken tämän askartelun jälkeen taidamme kuitenkin pitää pienen tauon nikkaroimisesta ja hengähtää syvään, ennen kuin meistä toinen keksii alkaa maalaamaan seiniä tai vaihtamaan jalkalistoja. Minulle on alkanut pikkuhiljaa selviämään, ettei oma koti taida olla koskaan ihan lopullisesti valmis.

Salakapakka

Salainen ja kielletty on kiehtovaa, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Kieltolain voimassa olosta on vierähtänyt jo jokunen vuosi, mutta salakapakoita löytyy edelleenkin. Niistä yksi sijaitsee eräässä San Diegon lempiravintolasamme eikä meillä ollut aluksi mitään käsitystä, mitä seinän takana tapahtui.

Löysimme Neighborhood ravintolan vieraillessamme San Diegossa viisi vuotta sitten. Kiinnitin aika nopeasti huomiota vessojen läheiseen seinään, joka oli tehty hauskasti tynnyreistä. Kerran vessan vapautumista odotellessani huomasin, että kyse olikin salaovesta. En ajatellut asiasta heti mitään sen kummempaa, naureskelin vain nerokkaalle idealle ja kuvittelin oven takaa löytyvän keittiön tai muita henkilökunnan tiloja.

Joskus pari vuotta sitten kuulin kuitenkin huhun, että seinän takaa löytyy salakapakka, joka on yksi San Diegon parhaimmista cocktail -ravintoloista. Ravintola oli kuulemma kaikille avoin, mutta sinne piti tehdä varaus etukäteen ja varauksen tekeminen onnistui vain tekstiviestillä.

Pitihän sitä tietenkin kokeilla sitten itsekin. Teimme kaveriporukalla varauksen ja astuimme sovittuna hetkenä salaovesta sisään. Tunnelma oli kihelmöivän odottava. Oven toiselta puolelta löytyi pikkuiruinen, hämyisä ja mielenkiintoisesti sisustettu baari eivätkä cocktailitkaan pettäneet odotuksiamme.

Noble Experiment -baarin drinksut ovat todella hyviä, mutta sen verran hintavia  (n.15-17 taalaa), ettei siellä viitsi ihan joka viikonloppu rampata. Torstaisen pelin jälkeen eksyimme kuitenkin taas naapurustoon ja päätimme viedä Phillin kaverin salaovesta sisään. Koska kyse oli myöhäisestä torstai-illasta, oli baarissa meille yksi nurkka vapaana ilman varausta. Suosittelen kuitenkin ehdottomasti tekemään varauksen etukäteen.

Dirty Program, eli viritelty versio suosikistani dirty martinista

Noble Experiment on hauska kokemus, jolla on kiva loksautella vieraiden leuat lattiaan. En ole halunnut jakaa tätä blogissani aiemmin, sillä olisin mielummin yllättänyt tänne asti eksyvät hauskalla illalla. Mutta jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Ehkäpä kaikki San Diegossa asuvat eivät ollet vielä tietoisia meidän omasta salakapakasta. Kannattaa käydä tsekkaamassa.

Ilta ballparkissa

Phillin vanha kaveri tuli käymään San Diegossa lyhyellä työreissulla ja pyysi meidät seurakseen baseball -peliin. Eipä tarvinnut kauaa miettiä. Vaikken baseballia koskaan telkkarista seuraakaan, on live-peleissä mukava käydä nuuhkimassa me-henkeä ja hyvää fiilistä. Petco Parkin ruokatarjontakin on nykyään ihan omissa sfääreissään eikä pelissä tarvitse todellakaan tyytyä nihkeään hot dogiin, churrosiin tai kettle corniin.

Kaveri oli hankkinut meillekin liput ja paikkamme löytyivät yllätyksekseni aivan ykköspesän takaa. En ole ollut aikoihinkaan näin lähellä äksöniä ja kameran kotiin jättäminen harmitti parin sekunnin ajan. Mutta sitten keskityin itse peliin ja totesin, että oli oikeastaan mukava seurata sitä ilman välissä olevaa kameran linssiä ja niin läheltä, että pystyimme näkemään pelaajien ilmeetkin.

Padresin (eli meidän joukkueen) ilmeet olivat tällä kertaa aika muikeita, sillä rökitimme Rockies -joukkueen aivan mennen tullen. Sääli vaan, ettei Padresin kausi ole noin niin kuin ylipäätään ollut kovinkaan kummoista juoksujen juhlaa ja pudotuspelit ovat kadonneet jo kauan sitten mailojemme ulottumattomiin.

Eilen alkoi myöskin uusi football -kausi ja sen mukana vanha ystävämme fantasy football. Phill pelaa mielikuvitusfutista työpaikkansa liigassa ja minä toimin lähinnä satunnaisena henkisenä tukena ja tietämättömänä neuvonantajana. Emme kuulu ihmisryhmään, joka viettäisi seuraavien kuukausien sunnuntait telkkariin liimattuina, mutta jos nyt satumme joskus eksymään olusille oikeaan aikaan, ei taustalla pauhaava football haittaa minua laisinkaan.

Penkkiurheilu on jees, vaikken minkään joukkueen tosifani osaa olla edelleenkään. Helposti innostuvana tyyppinä voin huumailla ihan täysillä aina hetken muiden mukana ja vetää loppuajan vähän matalampaa profiilia. Aika sopiva keskitie minulle.

Throwback rentoilua

Tiedättekö kuinka aina välillä saa kokea sellaisia ihania, totaalisen rentoja hetkiä, jolloin oikeasti hengittää, pysähtyy ja kelluu omassa onnellisuudessaan? Hetkiä, jolloin kaikki on hyvin?

Ah, kuinka taivaallisia ja tarpeellisia nuo pienet hetket ovatkaan, varsinkin silloin kun oman rentouden oivaltaa jo siinä hetkessä ja tuntee koko kropassa.

Rentoutumiseen ei tarvita välttämättä kovinkaan kummoisia ulkoisia puitteita, kunhan mieli on valmis päästämään irti kaikesta. Edes ihan pieneksi hetkeksi. Se ei ole aina helppoa, mutta mitä vaikeampaa se on, sen kovemmin sitä luultavasti tarvitsee.

Juuri nyt pääni on totaalisen täysi eikä osaa lopettaa laukkaamistaan. Elämääni on humpsahtanut kerralla niin paljon uutta etten tiedä miten päin olisin ja mitkä asiat hoitaisin ensiksi. Miksi ihmeessä kaikki tapahtuu aina kerralla ja ryminällä? Nopeasti, mutta kuitenkin niin hitaasti?

Illalla rauhoitin mieleni rauhallisella juoksulenkillä. Täydelliseen tyhjennykseen en pystynyt, mutta vauhti hidastui kuitenkin sen verran, että sain palautettua mieleeni viime viikonlopun täydelliset onnenhetket. Muistan vielä miltä se tuntui ja juuri nyt se saa riittää.

Oikeasti elämässäni on kaikki aivan valtavan hyvin, mutta mielelläni ei ole ollut aikaa oivaltaa sitä ihan vielä.

Ehkäpä jo huomenna.

Kuplakasvi

Olen halunnut itselleni jo pitkään lasikuplassa asustavan ilmakasvin. En kuitenkaan keksinyt millään, minne kuplani laittaisin, joten päätin jättää sen kerta toisensa jälkeen kauppaan.

Eräänä päivänä huomasin, että etukuistimme katossa on koukku. Koukku, jonka olemassa olon oivaltamiseen meni melkein vuosi. Mutta kun sen kerran näin, en osannut olla enää katsomatta. Yksinäisessä koukussa ei ole mitään järkeä, ellei siihen ripusta jotain kaunista.

Eilen koukku sai uuden kaverin ja unelmani kasvikuplasta toteutui.

Kupla heiluu hennosti tuulessa ja saa minut hymyilemään. Kotimme on nyt yhden kuplakasvin verran kauniimpi ja kutsuvampi.

Lauantain hiekkakakut

USA:ssa nautiskellaan parhaillaan pitkästä viikonlopusta Labor Day:n kunniaksi. Meille tämä viikonloppu on ollut extra-pitkä ja kiva, sillä saimme jo torstaina New Jerseysta vieraita, joiden kanssa on tullut heräiltyä huomattavasti ennen kukkoa ja tehty vaikka ja mitä kivaa.

Lauantaina kävimme katsastamassa taas kerran suuren maailman hiekkakakut, jotka jättivät tälläkin kertaa sanattomiksi, mutteivät todellakaan kylmiksi.

Rakennelmat olivat vielä hieman kesken, joten saimme ihailla taiteilijoita täydessä työn touhussa. Mieletöntä taidetta ja tekemisen meininkiä!

Hiekkarakennelmat insipiroivat ja saivat meidän suuntaamaan iltapäivällä rannalle kokeilemaan omia taitojamme hiekan kimpussa. Minun pupuni riitti juuri ja juuri vakuuttamaan kuusivuotiaan vieraamme tätinsä taiteilijan lahjoista, mutta Phillin kissa oli oikeasti hieno ja niitti kiitosta ja hymyjä lähes jokaselta ohikulkijalta.

Mihinköhän tuo mies mahtaisi pystyä, jos saisi käteensä ihan oikeat välineet - tai vaikka nyt edes ihan tavallisen lapion... Uusia uramahdollisuuksia näyttää selkeästi riittävän sitten kun laivaston eläkevuodet koittavat.

Hiekan lisäksi viikonloppuun on mahtunut aika monta leikkikenttää, söpöjä eläimiä, synttärien juhlintaa, pizzaa ja aikuisten viinirypäleitä. Olo on uupunut, mutta läpikotaisen onnellinen. Tästä on hyvä jatkaa kohti uutta (koulu)vuotta ja uusia haasteita.

Heippa hei kesä 2016! Olit aika onnistunut.

Sängynpäädyn pikatuunaus

Ostaessamme vierashuoneeseen sängyn pari vuotta sitten tykästyimme kovasti edulliseen ja kivan näköiseen kankaalla päälystettyyn sänkyyn. Olkaapäälläni istui kuitenkin pieni pessimistipiru, joka epäili kangassängyn ja kissan yhteensopivuutta. Mielestäni materiaali näytti juuri sopivalta kissojen kynsien teroitukseen. Phill oli kuitenkin kanssani eri mieltä, sillä huonekalujen raapiminen ei ollut ollut koskaan ongelma Kisun kohdalla. Kisu oli oppinut jo pienestä raapimaan vain siihen tarkoitettuja sisal-köysi viritelmiä, joita kotoamme löytyi useita.

Oikeassahan Phill oli, Kisu jätti sängyn rauhaan ja kuvittelimme olevamme harvinaisen taitavia kissojen kouluttajia. Mutta sitten perheeseemme saapui Possu, joka on osoittanut harhaluulojemme todellisen laidan. Possu tykkää raapia (ilosta, surusta, stressistä, innostuksesta, rakkaudesta ja kaikesta siltä väliltä) emmekä ole vieläkään onnistuneet ohjaamaan kaikkea raapimista oikeisiin kohteisiin. Edistystä on toki tapahtunut, mutta kaikkein eniten Possu tykkää tästä vierassänkymme päädystä.

Sen se on näköinenkin. Tilanne pääsi riistäytymään jotenkin puolihuomaamatta käsistä kunnes havahduimme huomaamaan, että sänky näyttää tältä:

Ja tietenkin juuri kun olimme saamassa vieraita.

Emme halunneet investoida uuteen sänkyyn, joten etsimme kuumeisesti internetin syövereistä, miten tilanteen voisi korjata halvalla, nopeasti ja ilman ompelukonetta. Ratkaisu löytyi kangaskaupasta löytyvistä silitysteipeistä ja jonkun nerokkaan kanssaihmisen ohjeista.

Tämä oli oikeasti aika nopsa juttu. Aloitimimme illalla n. klo 23 ja pääsimme nukkumaan jo ennen aamuyhtä. Jep. Saattaisi olla vielä nopeampi urakka jos sen olisi hoitanut vähän järkevämpään aikaan. Mutta hoitui se näinkin kun meillä ei ollut yhtään aikaisemmin sitä kuuluisaa aikaa. Eikä ollut edes kallista. Kangas oli alennuksessa ja maksoi n. neljä dollaria/yard

En ole vielä ihan varma kuinka paljon rakastan juuri tätä kangasta ja kuviota, mutta tällä vaivalla ja hinnalla sen voi vaihtaa helposti vaikka vähän useamminkin.