tiistai 10. joulukuuta 2013

Käsilaukun jatke

Kuulun siihen pahamaineeseen naisryhmään, jolle auto on käsilaukun jatke. Autostani löytyy koko elämä (ja paljon unohdettuakin elämää). Mitä sitten käy, kun autot vaihtuvat lennosta? No siitähän ei hyvää seuraa...

Ajelin koko viime vikon Phillin autolla, sillä toinen auto odotteli uusia New Hampshiren rekisteritarroja autotallissa. Siirsin tavarani yksi kerrallaan RAV 4:stä Camryyn ja loppuviikosta auto alkoi olemaan aika hyvin varusteltu.

Rekisteritarrat saapuivat lauantaina, mutta jatkoin silti Camrylla ajelemista, sillä kaikki tavarani olivat nyt siellä, eikä uppeluksissa ollut Phill tarvinnut autoaan. Eilen hän palasi kotiin ja lähti tietenkin tänä aamuna ennen kukonlaulua töihin. En sitten unen pöpperössäni tajunnut, että Phillin mukana töihin lähti puolet omaisuudestani sekä autotallin avaimet. Suustani saattoi päästä vahingossa jotain ässällä alkavaa (en koskaan kiroile suomeksi!)...

Ensimmäinen yritys avata autotallin ovi sisältäpäin ei johtanut mihinkään. Luovutin ja ajattelin, että ovi on vain ulkoapäin avautuvaa mallia. Aloin jo sopeuttamaan päivän suunnitelmia autottomaan elämään sopiviksi, kun kuulin samanlaisessa talossa asuvalta naapuriltani, että kyllä sen oven vain pitäisi aueta myös sisältäpäin. Tästä rohkaistuneena marssin takaisin autotalliin ja väänsin vähän voimakkaammin. Ovi ei auennut vieläkään, mutta ymmärsin vihdoin oven tekniikan ja sain autettua jumissa olevia hakasia sormilla sen verran, että ovi nytkähti auki. Vapaus!

Vapaus oli tietenkin hieman rajoitettua, sillä Camry oli syönyt kaikki aurinkolasini, kauppakassini ja urheiluun sopivat kuulokkeet. Mäkisprinttitreeni on aika tahmaista ilman musiikkia eikä neljän ruuhkassa ajelu vasta-aurinkoon ilman auronkolaseja ole yhtään sen herttaisempaa. Mutta selvisinpäs kuitenkin tästäkin koettelemuksesta.  Huh, Huh! Ja mitä tästä opin? En todennäköisesti yhtään mitään...

Ruotsalainen auto Tukholmassa

P.S. Bonus-faktana voin kertoa, että kummallisin laukustani koskaan löytynyt asia on muutaman viikon vanha friteerattu banaani...


6 kommenttia:

  1. Voi EI! Ei saisi nauraa...mutta, REPESIN tästä postauksesta! :D

    VastaaPoista
  2. Kuin myös :) Minulla vähän samaa vikaa, auto on todellakin toinen käsilaukku.

    VastaaPoista
  3. Ymmärrän täysin tuskan, lähdin tänään (ja eilen) ilman avaimia kotoa. Kerrostalossa. Onneksi oli sentään ne autonavaimet :D

    Löysin muuten blogisi vahingossa kun etsiskelin kuvia/juttuja San Diegosta, unelmieni kaupungista. Ja päädyit saman tien kirjanmerkkipalkkiin. Mukavaa lukea teidän elämästä :)

    Ps. Tuohon autoon liittyen koeajovideota Top Gearin malliin:

    http://www.youtube.com/watch?v=QQh56geU0X8

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kaksi päivää peräkkäin on hyvä saavutus :). Kiva kun löysit blogini! San Diegon ihanuutta tulee varmasti hehkutettua blogissa usein. Olen aivan rakastunut tähän kaupunkiin :).

      Poista