sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Ihan kypsä

Jossain vaiheessa muutto- (tai siivous) urakkaa tulee aina sellainen olo, että nyt riittää. Yleensä se tapahtuu siinä vaiheessa, kun alkuinnostus menee ohi, mutta tehtävää on vielä niin paljon, ettei maaliviiva näy edes kaukana horisontissa. Tämä piste on saavutettu än, yy, tee, NYT! Ei kiinnostaisi enää yhtään.

Viimeinen niitti oli äsken seinältä pudonnut kello, joka repi palan maalia mukanaan. Nyt ei ole enää kelloa ja seinän läiskä ärsyttää. Voimme tietenkin haudata sen uudella kellolla ja unohtaa koko asian, mutta nyt jo stressaa se, kuinka paljon seinän uudelleen maalaaminen sitten joskus tulevaisuudessa stressaa kaiken kiireen keskellä. Philliä lähinnä naurattaa. Maailmassa on kuulemma suurempiakin murheita.

Okei myönnetään, minuakin alkaa jo vähän naurattamaan. Ehkä tästä selvitään. Aiomme kuitenkin ottaa muuttopuuhista vapaaillan ja avata Bevmosta ostetun viinipullon. Tai oikeasti niitä pulloja on kaksi, sillä toinen pullo maksoi vain 5 centtiä (buy one get other one for 5 cents). Voi tosin olla, että uni tulee ennen kuin toisen pullon pohja häämöttää. Kisu on osoittanut viime aikoina olevansa ihka aito yökukkuja ja pitänyt meitäkin hereillä aamuöisillä seikkailuillaan. Viime yönä Kisu leikki muovipussilla ja aukoi lipaston laatikoita. Sitä edellisenä yönä Kisu testaili kuinka kova ääni lähtee vietereillä toimivista ovistoppareista, jos niitä läimäyttelee tassuilla ja sälekaihtimista, jos niiden väliin tunkee päänsä. Muiden puuhien lomassa Kisu on myös treenaillut sprinttejä olohuoneesta makuuhuoneeseen ja päättänyt ne täydelliseen pomppuun sängyllä nukkuvien viattomien sivullisten vatsojen päälle. Näin meillä.

Mutta valitus sikseen, kyllä tämä koti alkaa olemaan jo ihan elettävässä kunnossa. Olemme myös alkaneet pikkuhiljaa siirtymään muuttamisen parhaaseen vaiheeseen, eli uudessa kotikaupungissa ja naapurustossa seikkailuun. Kaikkea kivaa on jo löytynyt, mutta niistä lisää joku toinen päivä kuvien kera.

Kisu tekee kaappitarkastusta

Tämä on otettu reissussa... Kyllä se joskus nukkuukin. Yleensä sillon, kun minun pitäisi nousta.

Tämäkin on vanhasta kodista, mutta sama meininki jatkuu.



6 kommenttia:

  1. Ihanan kissamaista toimintaa! :D Olen lukenut jonkin aikaa sun blogia ja täytyy sanoa, että harva blogi on yhtä hauskasti kirjoitettu kuin tämä!

    Piti tuota Kisun riehumista kommentoida: mekastus johtuu todennäköisesti muuttostressistä ja menee ohi ajastaan tai sitten Kisu alkaa olemaan "murrosiässä". Toivottavasti ei laita paikkoja kovin pahasti remonttiin. Nimimerkki: Seinät tapetoitu kahteen kertaan... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi! Tosi kiva kuulla, että pidät blogistani. Tuota muuttostressiä minäkin veikkailen. Varsinkin, kun tämä ei ollut mikään nopea pyrähdys vaan melkein kuukauden mittainen projekti. Kisu on kyllä ollut aina aika ehtiväinen kissa ja taitaa ollakin ikuinen pentu tai murkku :).

      Poista
  2. Niin tutun tuntuista tuo yöllä riekkuminen :) Minun lemmikit ovat jo yli 2 v, mutta kyllä ne joskus ottaa spurttia yölläkin.
    Olen samaa mieltä Hilman kanssa, blogi on tosi hauskasti kirjoitettu, koukussa ollaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että koukuttaa :). Kisu on juuri karvan verran päälle 2v., mutta taitaa tosiaan olla ikuisesti aika leikkisä kissa. Ja hyvä niin! Ei mene päivääkään etteikö sen toilailuille saisi nauraa (vaikka joskus keskellä yötä saattaakin hetken ärsyttää).

      Poista
  3. Lasillinen tai useampi viinia tekee elaman paremmaksi! :) Ei kannata murehtia pienista maalinpaloista tassa vaiheessa - mieti sita sitten, kun olette muuttamassa pois.... Aurinkoista viikon alkua Californiaan!

    VastaaPoista
  4. Niin totta! Mukavaa ja toivottavasti aurinkoista viikkoa sinne Alaskaan myös!

    VastaaPoista